Terveisiä Turusta!

Sain sähköpostia Caribian johtajalta. Hän kyseli vointia ja varotteli taas liukkaista keleistä.

Viestissä oli myös, että heti kun vain jaksan niin voin ilmoittaa, koska haluaisin perheeni kanssa tai mieheni kanssa mennä kylpylään. Heti tuli mieleen tuleva 7v hääpäivä 13.3.16. Juteltiin Jonin kanssa ja päätimme, että menisimme kaksin. Tarvitsemme aikaa ihan kahdestaan ja tuo on oiva tilaisuus siihen.

Katsoimme kalenterista sopivan päivän ja se ajoittui 19.3 lauantaille. Laitoin viestiä johtajalle takasin ja kerroin, että olisimme kaksin tulossa 19.3.

Pian sain varausvahvistuksen ja siellä on nyt mun nimellä varattuna sviitti! 😍 Ihanaa päästä kaksin viettää edes yksi yö rauhassa!

 

PhotoGrid_1454092566440

Valoa risukasaan

Kävin aamusta työterveyslääkärin luona, hän kyseli heti vointia ja miten jalka voi.

Kerroin, että on kovin kipeä ollut nyt töiden takia, mutta levolla vähän helpottaa. Toki välillä illat kotona menee kovien kipujen kanssa ja ei pysty astua jalalla ollenkaan.

Lääkäri katsoi röntgenkuvia ja sanoi, että suurimmaksi osaksi on luutunut, mutta kantapään alueessa oli vielä alue, joka ei ole täysin luutunut. Ja ei ihmettele kipuja ollenkaan, koska kuulemma mun nilkasta muttui kaikki mahdolliset luut, joita nilkassa on. Katsoi mun jalkaa sit myös ja kertoi sen olevan todella siisti ja hyvän näköinen vammaan nähden.

Kerroin myös noista mielialamuutoksista, joita oli tän jalan murtumisen takia. Kysyi haluanko käydä psykologilla ja mun mielestä on ihan hyvä käydä ja katsoa tarviiko siellä sit jotain seurantakäyntejä käydä. On tunne, et on ihan fiksua mennä nyt sinne. Kuitenkin olot oli ihan järkyt ja kun tuntui, että seinät kaatuu päälle.

Lääkityksen jatkosta puhuttiin ja sovittiin, että puolivuotta vielä mennään tolla 15mg ja sen jälkeen aletaan hissukseen tiputtaa annosta. Ja ehkä jollakin pienellä annoksella tuun jatkaa sitten pitkään eteenpäin.

Tulin töihin tänään sit klo 10 ja osa porukasta oli lähdössä pihalle just. Yksi työkaveri oli sisällä yhden lapsen kanssa ja vaihtoivat sänkyihin lakanoita. Mä koitin sit parhaani mukaan siinä kanssa auttaa. Tosin tää lapsi on aika villi, niin enempi piti hänen perään kattoa 😀 Juttelin sit tämän työkaverin kanssa ja voi että, kun mulle tuli hyvä mieli; hän sanoi, että aistii ja näkee musta, kuinka positiivinen olen ollut ♡ Mulla on ihanimmat työkaverit ♡

Eka työviikko

Alkais olee tää työviikko taputeltu 2h päästä. Kyllä on jalka ollut tosi kipeä ja särkenyt. Maanantai-tiistai yö oli jotain aivan tuskaa, särky oli ihan sietämätöntä. Tänään töissä ollut kauheet säryt taas jalassa. Ei pal auta, vaikka olen sohvalla ollut ja pitänyt jalkaa kohollaan. Kipulääkkeistä ei nyt juurikaa oo apua ollut. Millonkohan nää kivut loppuu?!

Pelkoa, ahdistusta..

Huomenna olis taas aika mennä töihin. Suoraan sanottuna mua pelottaa ihan älyttömästi, ahdistaa.. Lähinnä pelko siitä, et miten jalka reagoi työpäiviin, kotona kuitenkin sai paljon olla levossa. Ja toki pelkään kävellä ulkona, jos taas kaadun?!

Tänään jo 1h siivoamisen jälkeen jalka ollut tosi kipeä. Jouduin siivouksen välissä pitää taukoja, koska kipu alkoi olemaan kova.

Työkaverit kyllä ymmärtävät, että ihan kaikkea en välttämättä pysty tekee ja pitää vähän jotenki helpottaa töissä oloa.. Mut silti.. tuntuu et tukehdun tähän oloon.

Vika käynti ortopedillä

Mulla ois ollu TYKSIIN loppuarvio jalasta, mut sain sen vaihdettuu Lohjalle. Tänää sit oli tuo aika ja ekaks kävin röntgenissä ja sen jälkeen ortopedin luona. Oli sama lääkäri, kuin sillon väliarviossakin. Tosi mukava nuorehko mieslääkäri.

Jalka on hyvin alkanu parantumaan, kuvissa ei ollut mitään huolestuttavaa. Näin ruudulta kuvan jalastani ja olipas hurjan näköinen 😅 Näky ne titaaniruuvit ja levy siellä. Niitä ei tarvitse ottaa pois, jos ei ala mitään oireita tulemaan.

Nyt vaan pitää alkaa kuntouttamaan nilkkaa hissukseen. Töihin menen takaisin 18.1. Pitää käydä koittaa, mitä mieltä jalka on.

Caribian vakuutusasioista ei vielä ole pahemmin kuulunut mitään, edelleen ootellaan.

Salille ajattelin ensi kuussa mennä taas. Pakko päästä treenaa. Onneks Mirva on iha paras ja keksii mulle sopivat treenit.

Varasin työpaikkalääkärillekkin ajan, kontrollikäynti masennuksen takia. Lääkityksen lopettamista varmaan mietitään. Vähä jännittää mitä tuleman pitää.

Turvoksissa se vielä on.
Turvoksissa se vielä on.

 

Jaksoin seistä hyvin jalkojen päällä ja ruuan laittaa. Lähti kokeiluun Kaappauskeittiössä kirjasta uus ohje! Pakastin täynnä lihaa ja pakko johonki niit käyttää.. tää oli oiva ruoka siihen!

PhotoGrid_1452514433013

Tän vuoden eka postaus!

Olen pitkään jo miettinyt, että haluan julkaista blogini ihmisille. Epäröin silti, koska alkutekstit on aika rankkoja, ja todella henkilökohtaisia ajatuksia. Mietin kauan, että mitä muut ajattelee.. saanko tuomitsevia kommentteja? Jotkut vaan ei ymmärrä, että niillekkin ketkä ulkoapäin näyttää vahvoilta, voi käydä näin. Mulle tää oli monen asian summa ja liikaa kasaantu harteille painolastia.

Yleisin mitä, joskus joku möläyttää; ”Mistä sä sen masennuksen sait?” Niin no kaupastahan sen voi ostaa! Se on sairaus, jota en kellekkää toivois ja pitää olla älyttömän vahva, että uskaltaa hakea apua! Mä olen aidosti kiitollinen sille tkn nuorelle mieslääkärille, joka otti mut vihdoin tosissaan.

Masennus on vaan asia, josta ei paljoo puhuta. Se on todella yleistä! Itsekkin aluksi häpeilin asiaa, että enhä mä nyt voi sitä sairastaa. Meni hetki ennen kuin hyväksyin asian.

Mä aion olla vahva ja selvitä tästä! ☺

 

PhotoGrid_1451662933413