Oli elokuu -14, aloin huomata itsess\u00e4ni v\u00e4symyst\u00e4, itkuisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia. Oli ollut todella rankka vuosi takana ja kaikki se vaan kasaantunut mun sis\u00e4lle. Elokuu-Joulukuu k\u00e4vinkin neuvolapsykologin luona juttelemassa ja sainkin hetkellisen avun. Silloin k\u00e4vin my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4rin luona ja h\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 oon vaan todella v\u00e4synyt.<\/p>\n
Tammikuussa palasin takaisin t\u00f6ihin vanhempainvapaalta. Aluksi meni ihan hyvin, sit yht\u00e4kki\u00e4 vaan aloin taas olee v\u00e4synyt, itkuinen ja r\u00e4j\u00e4hdysherkk\u00e4. En ees kunnolla muista tuota aikaa, ihan sumussa oon el\u00e4ny. <\/p>\n
Joku tilanne kotona sit laukasi pahimman.. otin auton ja olin valmis tappamaan itseni. Kirjoitin miehelle viestin, jossa kerroin ett\u00e4 t\u00e4\u00e4 on nyt ohi. Ajelin pitkin kaupunkia, kunnes pys\u00e4hdyin Citymarketin ekopisteelle. Itkin siell\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n ahdistusta ja mietin vaan, ett\u00e4 en halua el\u00e4\u00e4.. haluan t\u00e4n tuskan ja ahdistuksen pois. Silti mieless\u00e4 oli, ett\u00e4 en voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 perhett\u00e4ni, mul on lapset ja ne tarvii mua. Jonkun aikaa siell\u00e4 olin ja sitten l\u00e4hdin takaisin kotiin. Kotona edelleen oloni oli alakuloinen. <\/p>\n
Seuraavana aamuna ilmoitn t\u00f6ihin, ett\u00e4 en tule. Sitten soitin terveyskeskukseen l\u00e4\u00e4k\u00e4rille ajan. Sainkin sen heti, mukava miesl\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli vastassa. H\u00e4n ohjasi minut ottamaan yhteytt\u00e4 Psykiatriseen sairaanhoitajaan. Soitin ja p\u00e4\u00e4sin taas heti h\u00e4nen luokseen, siit\u00e4 alkoi tiivis 3kk hoitojakso. Terapia ja l\u00e4\u00e4kitys olivat hoitomuodot.<\/p>\n
Olin sairaslomalla koko tuon ajan. T\u00f6ihin palasin takaisin 27.4. Alku meni taas hyvin, mutta sitten se alkoi taas.. Ty\u00f6kaverini jo olivat huomanneet, ett\u00e4 en ole ihan kunnossa. Sit taas tuli se totaalinen romahdus. En vaan ollut kunnossa. Pienten mutkien kautta otin yhteytt\u00e4 ty\u00f6terveyteen ja sielt\u00e4 kautta nyt saan apua. <\/p>\n
Teksti voi olla omituista, mutta on paljon asioita joita en vaan muista. Oon ollu niin pohjalla ja el\u00e4ny sumussa. Mutta vaikka oon voinu noin huonosti, silti liikuntaa oon harrastanut ja jaksanut k\u00e4yd\u00e4 liikkumassa. Toki oli pieni kausi, kun ei vaan mik\u00e4\u00e4n tuntunu miss\u00e4\u00e4n. <\/p>\n
Ilman valmentajaa ja pient\u00e4 laihisporukkaa en ois p\u00e4\u00e4ssy omissa tavoitteissa n\u00e4in pitk\u00e4lle. Ilman heit\u00e4 en olis varmaankaan jatkanut. <\/p>\n
Nyt oon ottanu sen asenteen, ett\u00e4 el\u00e4n p\u00e4iv\u00e4 kerrallaan. Koitan nauttia aina siit\u00e4 kuluvasta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Ja nyt osaan sen pahanolon j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lenkkipolulle\/salille. Nautin mun el\u00e4m\u00e4st\u00e4 nyt \u2764 <\/p>\n
Isona apuna mun jaksamiselle on ollu oma perhe ja paras yst\u00e4v\u00e4ni Sanna \u2764 <\/p>\n
Ja se miksi n\u00e4in ”avoimesti” kerron t\u00e4st\u00e4 on, ett\u00e4 en jaksa en\u00e4\u00e4 salailla t\u00e4t\u00e4 asiaa. Ajattelen t\u00e4n yhten\u00e4 prosessina jatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 t\u00e4st\u00e4 asiasta yli. Helpompaa itelle jatkaa el\u00e4mist\u00e4, kun ei tarvi salailla mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Oli elokuu -14, aloin huomata itsess\u00e4ni v\u00e4symyst\u00e4, itkuisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia. Oli ollut todella rankka vuosi takana ja kaikki se vaan kasaantunut mun sis\u00e4lle. Elokuu-Joulukuu k\u00e4vinkin neuvolapsykologin luona juttelemassa ja sainkin hetkellisen avun. Silloin k\u00e4vin my\u00f6s l\u00e4\u00e4k\u00e4rin luona ja h\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 oon vaan todella v\u00e4synyt. Tammikuussa palasin takaisin t\u00f6ihin vanhempainvapaalta. Aluksi meni… <\/p>\n