Kevättä rinnassa

Mistä mä huomaan, että kevät alkaa tulla? No siitä, kun haluu alkaa sisustaa kotia uusiksi! 😅 Tässä kovin etsinyt lasten huoneeseen Ikean Kallax hyllyä, 16 lokeroista. Olohuone/keittiöön oli 8 lokeroinen hakusessa, mut löydettiin vähän erilainen just hyvä siihen tilaan! Ikea reissu silti tiedossa, koska pitää sopivia koreja saada. 16 lokeroisen löysin www.tori.fi sivulta ja olisi J:n työpaikan lähellä. Vielä kun saisi natsaamaan noudon!

Viimeviikko mulla meni sairaslomalla. Keuhkoputkentulehdus iski ja ääni oli ajoittain pois. Yskin keuhkoni melkeen ulos. Ventolinea sain pahimpiin hengenahdistuksiin.

Salille en siis oo päässy taas 😣 Nyt viikko vaikuttaa tosi kiireiselle, jos sit perjantaina kerkeis työkuntopalaverik jälkeen menee! Vaaka on nyt näyttäny -15kg vähemmän, kun syyskuun lopulla 🙈

Nii juu vappukin oli ja meni. Tein ite simaa ja munkkeja, namnam! Äidin luona käytiin vappuaattona syömässä tortilloja. Muuten ollaan kotosalla oltu. Toki kävin vähä tuulettumassa taas lauantaina 🙂

Huomenna 2.5 mun isopieni vauvani täyttää jo 8v! Mihin tää aika on menny?? Vastahan Tinja syntyi ja oli sellanen pienen pieni rääpäle ❤ Nyt on jo iso neiti ja hirveen omatoiminen. Ei mun tarvi töissä pal murehtia, et pärjääks hän yksin kotona koulun jälkeen. Ollaa sovittu, et soittaa mulle aina ja sit kertoo mitä aikoo tehä ja kenen kanssa. Ja toki läksyt aina ensin pitää tehä! Sit jotain välipalaa ja sit vasta ulos.

Believe in yourself!

On hurjaa miettiä, että kuinka paljon kaikkea on mahtunut viimeiseen kahteen vuoteen. Kuinka pohjalla olen käynyt ja silti jotenkin sieltä päässyt ylös.

Ihmiset, jotka eivät ole masennusta sairastaneet eivät tiedä millaista helvettiä se oikeasti on. Itselläni oli kokoajan olo, että tukehdun, rintaa puristaa, koska on vaan niin paha olla. Aloin olemaan etäinen, sulkeutunut. En mä sitä tahallani tehnyt, sairaus mussa vaikutti siihen. Elämänhalu katosi täysin, vaikka kun ajattelee kuinka ihana perhe mulla on, lapset on mulle ihan kaikki. Ei sitä sairaana vaan osaa nähdä niitä hyviä asioita ympärillä.

Muistan ekan kerran, kun sain masennus diagnoosin, ajattelin että ei mulla voi sitä olla. Mut kummasti alkoi sit vaan palaset loksahtelee paikalleen ja sain syyn kaikelle pahalle ololle, itkuisuudelle ja vetäytyneisyydelle. Vihdoin tiesin mikä mulla on. Itselle oli vaan ihan tajuttoman rankkaa myöntää se. Menihän siinä tovi kun uskalsin kellekkään kertoa, häpesin sairautta. Nyt ajateltuna ni mietin, että miksi? Aivan normaali sairaus ja yleinen, mutta kun siitä ei vaan puhuta! Se on se syy miksi mä puhun, kerron avoimesti.

Mulla on ollut onni, että mun ympärillä on ollu välittäviä ihmisiä, aivan mahtavaa hoitohenkilökuntaa. Kaikkien tuki ja apu on auttanu mua ja siks mä oon nyt just tässä kirjottamassa tätä. Eihän tää matka tähän päivään oo todellakaan ollu ruusuilla tanssimista, mut on vaan ollu pakko antaa itelle aikaa toipua ja hyväksyy ittensä just tämmösenä.

Itsetunto mulla on ollut ihan älyttömän heikko, johtuen yläaste aikaisesta kiusaamisesta. Se vaikuttaa vielä tänä päivänäkin. Huomaan monissa asioissa, että en tahdo luottaa itteeni, vaikka mun pitäs!

Salilla käyminen on mulle ihan älyttömän hyvä keino alkaa luottaa itteensä. Siihen toki oon myös saanu sielläkin apua Tanjalta. Oon ikuisesti kiitollinen siitä, että löysin Tanjan ja oon saanu olla hänen ohjauksessaan. Tanjan avulla mä oon uskaltanu salilla haastaa itteeni ja mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Oon saanu salilla purkaa mun pahaa oloa ja sieltä lähtiessä oon ku toinen ihminen. Parhainta on ollut Tanjan palaute rankan treenin jälkeen, kuinka jaksoin kauheen rääkin kunnialla läpi. Huomaa, että miten voi mieltä piristää kun saa positiivista palautetta 😊 Kiitos Tanja ku oot jaksanu valmentaa mua ❤

Syksyllä en osannu nauttia pienistä arkisista asioista. Eilen huomasin illalla, että kuinka tyytyväinen oon elämääni nyt. Mulla oikeesti menee hyvin, mulla on hyvä olla. Mä oon ylpee ittestäni ja ennen kaikkea; MÄ USKON ITSEENI!

Ite voin sanoa, että kyllä sieltä suosta ylös pääsee nousemaan, kun hakee apua ja ottaa sitä vastaan.

USKO ITSEESI JA RAKASTA ITSEÄSI!

Kevät tulee!

On ollut aika haipakkaa tässä ja aivan unohtanut tänne päivitellä.

Oon tykänny työstäni nyt paljon! Saanu olla aivan ihanassa lapsiryhmässä ihan parhaiden ihmisten kanssa!

Syksyllä, jos koulu ei natsaa ni siirryn toiseen taloon pienten puolelle lastenhoitajaksi! 😍

Salilla en ole nyt pariin vk päässyt käymään, flunssa iski kunnolla! Ens viikko lomaa ja kyllä maanantaina lähden heti! Paino on kyllä onneksi tippunut.. -14kg! 🙈

Pyöräilykausi onneksi näyttää alkavan kunnolla myös ja pääsen vetää lenkkei niinkin! Rakastan sitä, kun saa rullaa menee pyörällä ja aurinko paistaa! On vapauttava tunne!

Kaikinpuolin mulla on oikeesti hyvä olla. Oon päässy tosi paljon eteenpäin siitä, mitä syksyllä oli. Mä nautin mun elämästä ja ihmisistä jotka siihen kuuluu ❤

Perhosia masussa

Alkaa hieman jo jännittämään keskiviikko. En ole töissä käynyt 3kk aikana kertaakaan ja nyt sinne sit meen.

Omat olot on ollu suht ok, tosin perjantaina kun parisuhteessa oli ongelmia niin vaikutti tosi voimakkaasti muhun. Pienellä riidalla ja itkuilla lauantaina sit tilanne ratkesi. Pitäs aina vaa muistaa huomioida se toinenkin ❤

Kävin tänään puntarilla, vielä kun sais 2,5kg pois niin olis -10kg rikki. No se lähtee kun lähtee.

Oppisopimuspaikoista ei oo kuulunu mitään uutta, pelkkää ”Emme valitettavasti nyt voi ottaa opiskelijaa” 😏

Huomenna on tiedossa salille meno aamupäivän aikana, ruuan tekoa ja sit töihin eväät täytyy muistaa tehä. Aattelin, että en mitään riisiä, pastaa tai perunaa ota töihin mukaan. Pelkällä lihalla/kanalla, salaatilla ja kasviksilla mennään. Toki välipala pitää muistaa!

Kävin nyt illalla Leevin kanssa 4km lenkin kävelemässä. Vähän meinas välillä tohon leikattuun nilkkaan alkaa särkee. Kävelin sit hissukseen, etten pitäny kauheeta vauhtia. Leevikin kyllä hyvin hidasti matkantekoa, kun oli kokoajan jokapaikassa kuonolla nuuhkimassa.

Nyt pitkästä aikaa iltapalaksi ajattelin syödä tonnikalasalaattia 😍 Ihan ehdoton lemppari!

* 2pss jääsalaattia

* 1 ruukku rucolaa

* 1rs kirsikkatomaatteja

* 1prk salaattijuustoa

* 2prk tonnikalaa

Uusia tuulia..

Eilen kävin kyselemässä paikallisista hammashoitoloista oppisopimuspaikkaa. No ei napannu ei. Kahdesta paikasta saan varmaan ensi viikolla kuulla.

No jos opiskelut ei vielä ota tuulta allensa, niin palaan töihin lastenhoitajana 1.2.17. Toiveeni esimiehelle oli nyt kuitenkin se kiertävän hoitajan paikka. En halua takaisin siihen ”omaan” ryhmääni, jossa mulla vakanssi on. Haut sisäisiin siirtoihin alkaa pian ja laitan kyllä toiveen tälle kodin alueelle menemään. Syksyllä kyllä toivon viimeistään pääseväni kouluun! On kova halu ja into päästä kääntää täysin uusi sivu elämässä.

Elämäntaparemppa on alkanut näkyviä tuloksia tuomaan kroppaan! Kiitos kuukautisten, painosta en voi sanoa yhtään enempää 😂

Rinnanympärys on selkeesti kaventunut ja on kyllä mahastakin lähtenyt jotain senttejä kyllä pois jo. Pitää olla itelle armollinen ja ei saa asettaa liian kovia tavotteita. Teen tätä itseni takia ja omalla tahdilla.

Mulle iso asia on, kun jätin herkut ja limun pois! Pystyn kävelee kaupassa sen sipsi ja herkkuhyllyn ohi ilman, että tekis mieli sieltä ottaa mukaan jotain. 💪 Iltasin, kun pahin herkkuhimo iskee, syön appelsiinia! Ne on niin hyviä nyt!

 

Oon aivan hukassa!

En oikeen tiiä ees, et mistä taas alottais. Paljon asioita tässä ollut nyt. Ajatukset laukkaa eestaas ja tuntuu, että oon umpikujassa.

Mulla edessä töihinpaluu ensi kuussa. Aluksi piti lähteä osasairauspäivärahalla, 4h/pv. No asia meni puihin sit siin vaiheessa, kun tuli ilmi, että oon tehny töitä 30h/vk. Kela ei myönnä osasairauspäivärahaa, se vaatii sen, että on tehny täyttä päivää töitä.

Paluu olisi takaisin sinne omaan ryhmääni, no erinäisten asioiden takia en kovin mielellään sinne olisi palaamassa. Koen, että se on henkisesti liian raskas ryhmä mulle. Mutta ei mulla ole varaa jäädä enää sairaslomallekkaan, kela ei maksa enää montaa päivää mulle ja se raha on aivan liian pieni. Umpikuja tilanne tämä. Vaikutti muutenkin mahdottomuudelta saada siirtoa toiseen ryhmään.

Toki oli vaihtoehtona lähtee kiertäväksi hoitajaksi, mutta se käsittäisi tosi monta ryhmää ja todella paljon vaihtuvia tilanteita. En ole täysin varma, että onko musta siihen..

Olen jo tässä tovin miettinyt opiskelujen aloitusta ja sitä MIKÄ HALUAN OLLA ISONA? Selailin kaikkia vaihtoehtoja ja sitten se löyty! Mä tiedän nyt mikä haluun olla! HAMMASHOITAJA!

Tänään laitoin Luksiaan heti viestiä opolle asiasta, sain soiton sieltä melkeen heti takaisin. Nyt koitan etsiä oppisopimustyöpaikkaa itselleni ja toivon, että sellainen löytyisi! Ensi kuussa alkaisi heti koulutus ja se ois niin lottovoitto! Muuten opiskelut pitää siirtää syksylle.

Hammashoitajakoulutusta täällä eteläsuomessa järjestetään Stadin ammattiopistossa ja Turun ammatti-instituutissa. Itse kallistun tuon Turun kannalle. Turku jo ite kaupunkina kiehtoo ja kiinnostaa.

Muutamasta paikasta oon kysellyt, yks paikka vastas heti että eivät ota nyt keväälle. Toivon, että saisin pian vastauksia muualtakin!

Uusi vuosi

Paljon miettinyt kulunutta vuotta tai enempi just syksyä, kuinka rankkaa ollut taas henkisesti. Nyt voi sanoa, et oma olo alkaa olee OK, kiitos uuden paremman lääkityksen ❤ Oon itestäni oppinu paljon taas uutta.

Eilen juhlittiin vuodenvaihdetta ja olimme mun vanhempien luona syömässä tortilloja illalla. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä.

J lähti jo 10 maissa lasten kanssa kotia nukkumaan, itse jäin vielä vanhempieni luokse. Kotia tulin ite 2 jälkeen, käytin Leevin vielä yöllä pissillä, koira raasu ku pelkäs pauketta ni ei ees kunnolla suostunu illal 17 jälkeen ulkona käyä.

Olin jo kotiapäin Leevin kans tulossa, kun kuulin läheisen rivarin pihalta kamalaa rätinää ja sit näky isot lieskat. Mentii Leevin kans kattoo ni siel oli sellanen piharoihu, tosi vaarallisesti liian lähellä palavia kasveja. Ei ne liekit millää meinannu pienentyy ni ei sii auttanu muu ku ite alkaa sammuttaa sitä. Sain sammuksiin ja siirsin sen pöntön kauemmas. 😶

 

 

Joulumieli missä olet?

2 yötä Jouluun on, laskin aivan itse. Jep, mutta mulla on joulumieli aivan kadoksissa. Ulkona on todella synkkää ja lumesta ei ole tietoakaan! Lapsille ei ite paljoonkaa lahjoja olla ostettu, vähän tiukka toi rahapuoli ollu nyt. Jouluaattona menemme mun isovanhemmille ja sinne tulee joulupukki myös. No ehkä se joulumieli sieltä vielä tulee..

Tässä aloin miettii kulunutta syksyä.. Todella rankkaa on ollut ja oon käyny taas aivan pohjalla. Mutta ilman mun miestä ja rakkaita ystäviä Sanna, Sanna ja Jutta! Mä en olis enää täällä! Teille oon saanu vuodattaa kaiken paskan.

Ja ilman isoa apua, jonka mun omahoitaja akuutilla on myös antanut, en ois tässä. Ehkä vihdoin alkaa hieman tuntuu, että mä voin ajatella tulevaisuutta. Oon jo tehny pieniä suunnitelmia, lisätietoa vaan vielä pitää kaivaa, jotta voisi alkaa toteuttaa yhtä unelmaa.

Ja sit nyt se isoin ja tärkein asia mulle: Mun paino on alkanut vihdoin tippumaan alaspäin! Kyllähä tässä onki hikeä ja kyyneleitä vuodatettu ja vihdoin huomaa vaa’allakin sen uurastuksen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Myös iso kiitos tsempeistä ja mun piiskaamisesta menee aivan huipulle pt:lle; Tanjalle! ❤ Sun avulla mä myös jaksoin nousta ylös ja löysin taas sen liikunnan ilon!

Mulla on ympärillä paljon välittäviä ihmisiä, oon onnekas ❤ mun ei tarvi yksin koittaa selviytyy, tiedän et ystävät auttaa aina.

Oikein ihanaa Joulua ❤

fb_img_1482435021109

Vaikka kuinka uskoisit ittees, voit silti olla ihan paska!

Viikonloppu oli ja meni. Lauantai oli henkisesti taas aivan kauhee.

Eilen maanantaina oli taas käynti polilla. Juteltiin siitä, kun oli viikonloppuna taas olo, et ei vaan jaksa.. Ja siitä, mitä ajatuksia mahdollinen töihinpaluu vuodenvaihteen jälkeen tuo mieleen. Suoraan sanottuna en tällä hetkellä tiedä, et olenko valmis sinne palaamaan ees sillä 4h/pv.

Eilen 5.12. oli Niinan syntymäpäivä, iski taas ikävä. Illalla ei ees väsyttänyt, tuijotin vaan telkkaria ja sängyssä puhelinta.. Ajatukset oli taas aivan jossain muualla. Omaa oloa pahensi taas J. Yhtäkkiä se vaan alkaa sit sängys raivoo mulle, kun selaan puhelinta vielä 1 aikaan yöllä. Sit se vaa läksi sohvalle nukkuu. Mua alkoi enempi vaa ahistaa ja niinhä siin sit kävi, et ahdistus purkautui itkuna ja itkin itteni uneen.

Aamulla en todellakaan tehny elettäkään, ku lapset heräs. Makoilin sängyssä 10 saakka, söin aamupalan ja laitoin ruuan uuniin. J:n se ruoka piti tehä, mut ei tehny ei. Koitti se jossai vaihees tulla pussaa, mut ei auta.. Kerta toisensa jälkeen se vaan pahentaa mun oloa… Mä en taida enää jaksaa tätä.. Oon tänää vaa itkeny vähänväliä, ku oon vaan niin loppu tähän kaikkeen.

Illasta kävin Sannan kanssa kävelyllä. En mä siltä osannu pitää tähä pahaa oloa piilossa. Huomenna raahaan itteni väkisin salille tukahduttamaan tätä oloa.

Sairas puoli musta haluaa vaan luovuttaa, ei nää missään mitään hyvää. Ei tunnu, että tulevaisuudella ei oo enää mitään annettavaa mulle.

Terve puoli koittaa liikunnan muodossa saada pidettyy pakettia kasassa. Sanon vaa, et iha hiton vaikeeta tää on! Vaik kuinka pieniä onnistumisia tulee, ni en osaa iloita niistä kovin.

Mun kuuluis hyppii onnesta, kun pystyin HÖLKKÄÄMÄÄN tänään n.20m matkan. Mut ei.. hetken oli tyytyväinen olo, mut ei enää. Sairaspuoli soimaa päässä, et oot ihan paska ja laiska, kun et enepää hölkänny, hiton läski sohvaperuna. 😏 Tuun hulluksi oman pääni kanssa.

Flunssa!

Pitkään mulla ollu pientä nuhaa, mut nyt sit iski ihan kunnon flunssa. Eilen torstaina oli jo aivan loppu olo. Aamupäivän makoilin, vähän koitin kotitöitä tehdä, leivoin koulun joulumyyjäisiin.

Eilen siis oli Ojamon koulun Joulumyyjäiset. Mun piti ekana olla Buffetissa myyjänä, mut sitten pyysin toista hommaa flunssan takia. Pääsit sitten myymään lippuja teatteriin.

Itselle ostin aivan ihanat villasukat 😍 Arpoja tuli ostettua ja kyllä sieltä muutamat voitot tuli.

img_20161202_180655

 

Tänään olen sitten vaan maannut. Toki oon koittanu syödäkki, jotta ei ihan huonoo kuntoon mene. Onneks on mummin mustaviinimarja mehua, se kuumana auttaa aina ❤ Oli tarkoitus tänää mennä salille, mutta eipä kipeenä sinne mennä. Jos ensi viikolla pääsis taas.

Tiistaina mulla oli polilla lääkärin käynti ja joulukuu tuli vielä sairaslomaa. 13pv on työkuntokeskustelu taas työterveydessä ja siellä mietitään töihinpaluuta ensi vuodelle. Tarkoitus olisi osasairaspäivärahalla palata töihin. Mietin vaan, et mikä haloo siitäkin tulee ja ongelma, kun se tarkoittaa sitten 4h/pv.

Nyt koitan saada tän flunssan paranemaan, jotta jaksais taas vähän ees tehäkki jotain 😏

Salin Pikkujoulut

Lauantaina oli taas aika polille. Onneks oli, on ollu niin kamalia oloja taas, pääsin siellä purkaamaan kaiken sen pahan olon. Ahdistaa ajatus, et sairasloma loppuu ja vielä ei oo mitää puhetta ollut jatkosta. No toki ite ja mun hoitaja on sitä mieltä, et vielä en ole valmis töihin. Ja pitää kyllä järjestelyjä tehdä työaikoihin, että pystyn olemaan töissä. Helpotti saada kaikki se paska purettua ulos. Tuli pal kevyempi ja parempi olo itselle.

Lauantai illalla olikin Lohjan Bodauksen pikkujoulut, olin ilmoittanut itseni niihin ja toki sinne menin. En tienny yhtää ketä kaikkia siel on, paitsi mun PT. Olikin iso positiivinen ylläri kuinka mukavaa porukkaa siellä oli! Omat pahat olot unohtui heti siellä ja mulla oli oikeesti kivaa. Oli ohjelmassa leikkimielinen puristusvoima kisa, joo no sain mä 30kg nostettua ylös.

Sieltä suuntasin Monacoon, jonne Jutta oli jo toisen kaverinsa kanssa mennyt aikaisemmin. Olin heidän kanssaan siellä, sit jossai vaihees iltaa löysin molemmat veljeni puolisoineen sieltä kanssa. Sit toki Sannakin oli siellä, iso ylläri ❤ Ees jotenki päästii hetkellisesti joraa yhdessä.. edelleen suunnitteilla yhteinen ilta!

Ehkä tuli turrutettua oloja siellä alkoholilla itelle liikaa ( 2 lonkeroa ja 1 tequila) En kuitenkaa oo juonu pitkään aikaan pahemmin. Mut ei onneks mitää kauheeta darraa oo ollu, väsymystä enempi vaan.

Mul on kummallisia pöyrrytyskohtauksia alkanut tulemaan täs viimesen 1,5vk aikana. Tänään niit tullu eniten ja ne on aika pelottavia. Olin Leeviä käyttää pissil illasta ja sit taas.. korvissa alkaa humista ja yht’äkkiä ympärillä kaikki vaa pyörii. Luon lääkkeen sivuvaikutuksia ja siellä oli, että voi pyörryttää.. Mut kui kauan on ok tollanen? Tiistaina on psyk.polilla lääkärin aika onneksi. Pitää yrittää muistaa siellä sanoa asiasta.

Syömiset on tänää menny vituiksi, jääny aterioita välistä. Mut nyt sain Pinjan unille ja menen tekee itelle iltapuuron.

Pää ei pysy mukana

Täs, ku oon liikkunu kohta 2vk enempi ja toki huomaa pieniä muutoksia, ni silti pääkopassa ajatus, että en mä pysty, oon aina se lihava nainen.

Oon yrittäny kuvia ottaa itelle, jotta saisin kongreettisia todisteita itelle muutoksesta. Tässä taas hyvä syy käydä polilla keskustelemassa..

Luotto omaan itteeni on tosi heikko. Pidän itteeni ällöttävänä, rumana.. On iso asia kirjottaa ne tänne ylös.