Tekijä: Tanja

Elikkäs elikkäs.. Työterveyslääkäri laittoi ensin lähetteen Psykiatrian erikoislääkärille, hänen luonaan kävin kerran ja hän taas laittoi lähetteen Akuuttipsykiatrian poliklinikalle, josta saisin avun nopeammin ja paremmin. No siellä olen nyt 2 kertaa käynyt, ensimmäinen kerta oli lääkärin vastaanotto ja mun tuleva omahoitaja oli paikalla myös. Toinen käynti olikin jo omahoitajalle. Vaikuttaa ihan hyvälle asialle käydä tuolla ja suunnitelma hoitojen suhteen kuulosti kans hyvälle.

Lääkitys vaihdettiin VOXRA -nimiseen. Ecitalopram tippuu nyt pikkuhiljaa rinnalta pois. Pahaa oloa uusi lääke on tehnyt ja väsymys välillä iskenyt kovin. Mutta ehkä muuten jo vähän on erilainen mieli ollut.

Mä oon vaan aivan toivoton painon suhteen! Ecitalopram nostanu mun painoa yli 20kg! Voxran ei pitäs nostaa sitä onneks enempää. Sais vaan sen innostuksen taas päälle, huolehtisin itsestäni ja omista tarpeistani. Mä oon niin unohtanu itteni kaiken tän takia..

Huomenna aamulla on taas aika sairaanhoitajalle. Jatkamme elämänjanan tekemistä, joka alotettiin lauantaina. Onneks tiedän, että apua saan ja ei tarvi yksin pärjätä pahan olon kanssa. Sinne polille saa aina soittaa, ei haittaa mitä kello on. Jo sekin tieto helpottaa, ei tarvi yksin pärjätä!

Nyt on vaan koitettava asettaa ittensä jalustalle ja keskityttävä paranemiseen. Yrittää muistaa, et ei mun tarvi tehdä kaikkea nyt..

Sinä! Sinä juuri, joka luet tätä!

Vaikka mä olen sairas, en voi hyvin, niin mulla on täysi oikeus puhua asiasta ja pitää blogia, jotta MASENNUKSESTA ei vaieta! Liian moni vaikenee siitä! Mä en! Mulle oma keinoni jotenki pysyä kasassa!

Ja ei! EN OLE TAPPAMASSA ITTEENI! Jos joku jotain suurta huolta kantaa, niin hei muhun voi ottaa yhteyttä. Se jos sanon olevani täysin loppu, ei tarkoita kyllä tuota asiaa.. Ja mä saan apua ammattilaisilta kokoajan. Enempi mua sieppaa valheelliset asiat, joita puhutaan mun selkäni takana!

Perjantaina 14.10 lähdin ystäväni Jutan kanssa Turkuun Antti Tuiskun keikalle. Keikka oltiin jo aikaa sitte sovittu ja maksettu, ja nyt jos koskaan se taas tuli tarpeeseen. Sain hetkeksi ihan muuta ajateltavaa ja mulla oli kivaa. Yövyimme Cumuluksessa, niin ei tarvinut lähteä yötä vasten ajelee kotia. Kyllä taason huomannut ne oikeet ystävät! Onneks mulla on niitä ympärillä ❤ Ilman heitä en jaksais.

Tää viikko on lapsilla syysloma ja olemme kaikki kotosalla. Suunnitelmia ei nyt sen enempää ole viikolle.

Mä olen todella väsynyt, oon vaan maannu sohvalla ja katsellut netflixiä. Välillä koittanut nukkua, mut en tiedä mikä on, kun mä en vaan saa nukuttua päivällä!

Ensi viikolla on työkuntokeskustelu.. ahdistaa, jännittää.. mitä sielki on..

Kotona ahdistaa kaikki, mun harteille on taas jäänyt kotityöt. Ihanku mulla ois 4 lasta joita kasvatan. 😏

Mä oon aivan loppu, mun sisin huutaa väsymystä, kipua.. Ulkokuori koittaa pysyy kasassa, mut ei vaan jaksa.. Huomenna pitäisi soittaa psykiatrille aikaa. Sain passituksen työterveydestä sinne.

Ahdistukset on vaan lisääntyny. Mä haluisin nukkua, mut mä en pysty.. oon jo liian väsynyt. Lasten takia koitan jotenki jaksaa, tehä ruokaa niille.. Mut itelle ei tahdo mikään maistua. Sain sairaslomaa tän kuukauden loppuun saakka.

No niinhä siinä sit kävi, että viime viikolla tiistaina romahdus tuli töissä. Sinnittelin puoleenpäivään saakka ja sit ei vaan jaksanut enää. Olen ollut siitä saakka kotona nyt. Ahdistaa ihan älyttömästi välillä. Tuntuu pahalta, kun toinen haluis läheisyyttä muutenkin, ku vaan halimisella.. mut mä en pysty. Ajatuskin ahdistaa..

Tänään oli sopivasti sitten lääkärille meno aamusta, eilen mul alko kurkkukipu ja koko yön kärsiny siitä. Pysty mitään syömään saatikka juomaan. Turvoksissa koko kurkku, labran kautta oli käytävä. No sain sit vielä viikonverran sairaslomaa ahdistuksen takia. Ehkä tämä tästä..

Mun ajatukset taas alkaa menee hurjiksi, ajattelen kokoajan, että mä olen huono, epäonnistuja, ihan vitun ruma, kamala äiti, en mä ansaitse mitään hyvää. Tuntuu, että mä tukehdun tähän oloon kohta.

mikä mua vaivaa? Miks en vaan voi olla NORMAALI?!

Lasten takia koitan pitää itteeni kasassa ees jotenkin.. mut huomaan, että hermostun taas todella helposti.. Ulos meiän piti mennä, mut ei.. en mä pysty. Mä en vaan jaksa.. Alkaa mun kuori taas särkymään..

On taas tovi menny, ku en ole tänne päivittänyt mitään.

Salilla käyn välillä 3x/vk ja toisinaan vaan kerran. Nyt flunssakauden aikana on jääny kokonaan välistä.

Tänään kävin kahvakuula tunnilla MixTremeSportissa. Tekipäs kipeetä! Huomaa, et on ollut sairaana ja liikunta jääny. Meil perheessä flunssa ja kuume vieraillut. J oli tossa viimeks nyt kipeenä ja eilen viel oli kuumeessa. No eiks se tänää lähteny laivalle. En ny kauheen innoissani asiasta ollut. Koittakoo jaksaa sit huomen illal lähtee yövuoroon, minä painelen salille ainaki heti, ku herra huomenna kotia tulee.

Tänää tyttöjen kans ollaan vietetty herkku ilta. Tehtiin tortilloja iltaruuaksi. Nyt laitan pienimmän unille ja sit saa Tinjakin mennä pian. Santtu jäi mummille yökylään. Pääsen ite rauhottuu ohjelmien ääreen. On jotenki ahdistava olo.. Mun lääkitystä aletaan pudottaa pienemmäks ja ennen meni 15mg/vrk ja nyt menee 10mg.

Vituttaa, ahdistaa, motivaatio kaiken suhteen ihan nollassa. Tuntuu et mistää ei taas vaa tuu mitään.

Loma alkoi taas, oon salilla käyny jo 2x tälle viikolle! Olo on iha hitsin hyvä!

Ruokailuihin oon kiinnittäny huomiota ja siihen säännöllisyyteen. Toki vettä juon kokoajan! Tänään tein itselle ruuaksi täysin vegetaristisia pullia ja hitsi, että niistä tuli hyviä! En silti ota kauheita paineita mistään, perus kotiruokaa syön!

Kokeilin salilla tänään tehdä ihan kunnon syväkyykyn ja mä sain sen tehtyä! Vähän vasen nilkka meinas olla tykkäämättä, mutta siis mä pääsin alas asti! Ennen nilkan rusautusta ei ollut toivoakaan!

Olin salilla huhkimassa ystäväni Sannan kanssa, molemmilla sama projekti menossa! Hienoo, ku on kaveri, jonka kans voi käyä yhdes salilla ja sit puhuu tästä painonpudotuksesta, toinen ymmärtää kui pinna voi olla kireellä ain välil 😂 Vaik molemmilla on omat ohjelmat joita noudattaa salilla, ni silti on kiva yhdes käyä. Lauantaina aamulla taas uusiksi!

Tässä vielä kuvia taas ruuista! Papupullien ohje aukeaa klikkaamalla kuvaa 🙂

Huomenna olisi taas viimeinen työpäivä, ennen lomaa. Kotona olen lasten kanssa tuon loma-ajan.

Aikamoista myllerrystä ollut nyt nää viimeset 2,5vk. Välillä omat tuntemukset ihan maassa ja välil virtaa on ku pienessä kylässä. Olen alkanut miettimään, et JOS kilpirauhasissa olis jotain. En keksi mitään muuta, mikä sais yhtäkkii masennuksen oireita taas laukastua ja sitten, 3kk aikana paino noussut 10kg!

Nyt olen säännöllisesti käynyt salilla, viimeviikolla oli 3 päivää putkeen rankkoja treenejä, olenkin nyt pitänyt 4pv lepoa. Eilen kävin hierojalla ja jalat käytiin läpi. Hieroja naksautti ton mun leikatun nilkan auki, että se rusahti kovin ja sattus! Mutta, nilkkaa pystyy pyörittää ympäri, mitään kipua ei tule! Siel on ollut paha jumitus ja nyt se aukes.

Oikeessa jalassa mulla taas jännekalvo on tulehtunut ja se vaikuttaa kävelyyn. Töissä huomaa myös, että ei kestä kauaa seistä jalkojen päällä. Viime viikolla olinkin 2 päivää sairaslomalla sen takia. Oli niin kipeä, että ei kärsinyt kävellä ees. Trikker pallolla nyt sitä jalkapohjaa hieron ja koitan saada sen kuntoon. Vielä, kun sais noi ruokailut taas ihan kellontarkkaan luistamaan.. Huomaa heti, kun ilmat on kuumia ja hiostavia, niin ei taho ruoka maistua.

Eilen oli eka työpäivä loman jälkeen. Olemme toisessa päiväkodissa, mut onneks ryhmän henkilökunta ja lapset on tuttuja.

Ennen lomalle jäämistä töissä oli ilmassa muutoksia, mun paikasta elokuussa. En vieläkään tiedä tarkkaan missä mä oon elokuussa. Ahdistaa tää epätietosuus. Ja, kun oon saanu itteni hyvin kasaan tolla porukalla, niin nyt se rikotaan ja joudun siirtyy toiseen ryhmään. Oon tässä katsellut jotain toista työpaikkaakin samalla.. ei vaan tunnu löytyvän mitään, mikä olisi itelle se parhain.

Jotenki ollu tosi voimaton, väsynyt, uupunut olo taas. Tänään eniten. Vaatii paljon voimia yksin selviytyä lasten kanssa illasta ja saada ne nukkumaan.. Mä oon aivan loppu. Tajusin, että oon taas viimeks syöny töissä iltapäivällä.. ei vaan ruoka maistu.

Veljen kans selvitettiin välit, siihenki tarvittiin pieni välikohtaus.. Kai seki on uuvuttanu mut ihan täysin. Mietin vaa, et mistä voimaa huomiseen työpäivään ja taas iltaan.. 😥

Ahdistunut olo vaan jatkunu tänään. Huomaa, et herkemmin lapsille tulee suututtua. Pahaa oloa purkasin siivoamalla tyttöjen vaatekaapit. Santtu ollu kotiarestissa tänään, koska oli eilen karannut pyörällänsä ajalemaan.. No eipä näytä poika tajuavan silti, että väärin on tehny.

Koitan väkisin taas kasassa pitää itteeni, mut on ajan kysymys koska hommaa levii käsiin.. Seinä tulee vastaan ja mä en vaan jaksa enää olla sillee, et kaikki ois hyvin.

Mulla on taas paha olla. J vaan taas huutaa ja kiroilee. Mua ahdistaa sen käytös. Pitkään aikaan mulle ei oo tullu oloa, että haluan kuolla.. nyt tuli. Tuntu et oon kahden seinän välissä ja en saa enää happea. Ei sitä ees kiinnostanu mis olin, kun en vaa saanu itteeni kylppäristä pois.. ahdisti ihan liikaa. Tuol se nukkuu tyytyväisenä ja mä itken sohvalla.. petasin itelle sängyn tähän ja nukun tääl. On vaan voimaton olo..

Tai sitten en! Lapsista huomaa, että ovat jo olleet 4vk lomalla. Vielä saavat tän mun 2vk lomailla ja sit meno päiväkotiin 3vk ajaksi.

Juhannuskin oli ja meni.. Olimme mun isovanhempien luona koko päivän. Mulla alkoi siellä taas päätä särkemään kovin ja otin 2 migreenin estolääkettä, ei mitään apua.. Lopulta jouduin taas lähtemään TK päivystykseen ja sain siellä suonen sisäisesti kipulääkkeitä, jotka sit helpotti.

Eilen sunnuntaina juhlimme sukulaisten kesken Tinjan ja Santun synttäreitä. Kakut tilasin kaveriltani, lasten toivomat tietty. Tinjalle ELSA ja Santulle SALAMA -kakku.

Tälle viikolle olin suunnitellut menoa uimaan lasten kanssa, mutta jos ilmat on samanlaisia kuin tänään, niin jää kyllä välistä. Tänään siis satanut vettä kaatamalla.

No niin.. sit siihe mun syömisiin.. Päin pyllyyhä ne on menny nyt! Tuntuu et mitää TERVEELLISTÄ taas saa syötyä.. ja sit kun se suklaa vaa on nii hyvää! Ite tiän, et ITSE mun se muutos on tehtävä.. jokin vaan ny tuolla korvien välissä mättää! 😣 Millä sais taas saman puhdin hommaan, kun ennen nilkan murtumaa? Tuntuu, et sen jälkee kaikki vaa menny alamäkeä.. Kai tää on joku vaihe vaan nyt, joka on käytävä läpi. Tuskin yksin kamppailen saman asian kanssa.

Ja sit PUUH! Nyt alkoi meillä operaatio TUTISTA LUOPUMINEN Pinjalla! Tänää päätin, et nyt ku mulla lomaa, niin tutti saa jäädä.. No illal oliki melkosta tappelua ja huutoa. Mutta periksi en anna! Onhan se liian kaun ollu käytössä, neiti kuitenki täyttää Elokuussa 3v. No mutta nyt se on pois.. Tapellaan tää viikko siitä ja sit se oli siinä.