Toksinen ystävyys

Ajattelin avata aihetta Toksinen kaverisuhde. Mulla on elämässä ollut tämmöinen ystävä, jonka kanssa ystävyys on mulle tuottanut todella paljon pahaa henkisesti.

Tutustuin tähän kaveriin, sanotaan vaikka häntä Essiksi, vuosia sitten kun olin vielä töissä vanhusten parissa. Essi oli mukava, meistä tuli todella läheiset.

Oltiin tiiviisti tekemisissä useamman vuoden, Essistä tuli meidän yhden lapsen kummi. Essi tapasi uuden miehen ja sit alkoi kaikki muuttumaan. Essi ei enää soitellut usein, nähtiin harvemmin. Mua tarvittiin vaan sillon, kun Essi tarvitsi tukea tai apua. Mä olin niin sillon itekki huonona, että en osannut sanoa ei. Mun omat voimat oli valmiiksi jo loppu ja kulutin vielä itseäni enempi loppuun, kun tuin ystävää.

Sit yhtäkkiä Essi vaan katos, sanomatta mitään. Muistan laittaneeni viestiä, että josko nähtäisiin ja sain vastaukseksi: ”Nyt ei oo hyvä hetki, ilmoitan sit ku on” Tätä hyvää hetkeä ei tullut koskaan.

Meni vuosia, tai no tuosta 8-10 vuotta, kun yhtäkkiä nyt viime vuonna olin työtehtävissä labrassa asukkaan tukena. No yllätys olikin suuri, kun ESSI oli siellä ja tietenkin hän kutsui juuri meidät.

Siinä varovasti ohimennen muistan kysyneeni, että muistatko mua ollenkaa. Vastasi, että tottakai ja sanoi, että olisi kiva käyä kahvilla.

No sen päivän aikana Essiltä tulikin viestiä mulle. Hän halusi rakentaa ystävyyttä uudestaan, mulle oli vaikeaa, koska muistin sen kuinka hän vaan katos mun elämästä.

Olin taas Essin tukena, kun parisuhde päättyi. Sit tuli kesä 2023, Essi tuli meidän kanssa Rantajameille ja sen reissun seurauksena hän tutustui J ystävään, sanottakoon vaikka Rami.

Essi ja Rami alkoi tapailemaan ja kas miten taas alkoi tässä käymään.. Ajan mittaan Essi lopetti taas yhteydenpidon.

Väsyin siihen, että aina MINÄ yritin pitää ystävyyttä yllä. Sain turhia lupauksia tapaamisista, taas kerran.

Lopulta päätin, että mä voin paremmin kun annan vaan olla. Tajusin, että kelpasin vaan ja ainoastaan sillon, kun tarvitaan apua. Ei, mä en aio olla enää se auttaja!

Vihdoin voin hengittää ja voin hyvin. Toki huomaan, että kovin vähän ystäviä mulla on, mutta ehkä mielummi näin, kun että voin huonosti jonkun seurassa.

Ehkä koitan tässä myös sanoa, että Muista arvostaa itseäsi! Älä anna kenenkään saada sua tuntemaan arvottomuutta, sä oot tärkeä! ❤️

 

 

Jätä kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *