Tämä vuosi on ollut melkoinen! Tai no isot jutut alkoi jo viimevuonna.
Elo-syyskuussa 2023 mulla alkoi vasemmasta silmästä näkö sumenee ja ihan pikselimössöä oli näkökenttä sekä silmää särki kovin. Mulla oli työterveydessä varattuna aika muissa asioissa ja samalla sitten kysyin silmän oireista. Lääkäri tutki ja laittoi lähetteen Meilahteen silmäsairaalaan. Siellä tehtiin paljon tutkimuksia ja mm.pään magneettikuvat. Silmästä ei löytynyt mitään, MUTTA aivovaltimoista löytyi pullistuma.
Lääkärin sanat ”Ei tästä tarvi huolestua” oli ihan huuhaa puhetta mulle. Tottakai kaivoin googlesta kaiken tiedon aiheesta, ei ois kannattanu. Sit alkoi piinaava odotus lisätutkimuksiin. Mulle tehtiin varjoaine TT kuvaus päähän loka-marraskuussa ja siellä selvis paremmin pullistuman koko. Oli pieni, mutta lääkäri oli samaa mieltä mun kanssa, että se operoidaan.
Lääkäri sanoi, että ei kiirettä asian kanssa ja aikasintaan keväällä -24 kutsu tulee. Ja taas alkoi piinaava odotus.. No tästä käynnistä n.2pv päästä tuli viesti puhelimeen, että mulle on varattuna Laaja aivovaltimoiden suonensisäinen tukkiminen Marraskuun loppuun. Huh.. tästä sit alkoi jännitys.
Vihdoin koitti se päivä, kun aamulla klo 7 piti olla Meilahdessa Siltasairaalassa. J vei mut ja jäi oottaa mun kanssa sinne siihen saakka, että kutsu kävi.. No olin hoitajan luona esivalmisteluissa just, kun tuli tieto, että pääsen saliin. Muistan vaan, että mua pelotti ihan sikana.. Sit nukahdinkin ja seuraavaks herään teholta ja en saanu liikahtaa 6h! Nivusesta valtimon kautta menivät aivoihin ja sulkivat pullistuman. Jotain kipuja mul oli, ehkä enempi selkään alkoi särkee, kun joutus makaa selällään koko ajan. Vihdoin se 6h meni ja mut siirrettiinki Neuron osastolle, vaikka alkuun oli tieto, että oon teholla yön yli.
Osastolla olin muutaman yön, päänsärkyä oli jonkin verran. Kotiuduin ja sit alkoikin kauhee päänsärkykierre. Kävin Lohjalla päivystyksessä, Jorvin päivystyksessä ja iha turhaa.. Lisää vaa särkylääkkeitä. Tais olla jotain joulukuun alkua, kun menin takas töihin ja päätä särki kovin. En pystyny koko työvuoroa olemaan, kipu oli niin järkyttävää.
Tulin kotiin ja hetken olin tässä ja mietin, että millä hemmetillä mä pääsen sairaalalle päivystykseen. Ääni väristen soitin kaverille ja hän miehensä kanssa vei mut. Pääsin onneks aika nopsaan hoitajan luo ja sit vuodepaikalle. Labroja otettii ties kui pal, lääkkeitä meni suoneen ja myös suun kautta. Lääkäri konsultoi Siltasairaalaan kokoajan, yöllä otettii uudet varjoaine TT kuvat. Kuvat siistit ja kaikki ennallaan. Aamulla lääkäri tuli ja sanoi, että tuun siirtymään osastolle, kipu pitää saada nyt kuriin. Mut siirrettiin sairaalan puolelle ja taas paljon eri kipulääkkeitä kokeiltiin, mistään ei apua. Muutaman päivän osastolla olon jälkeen mulla aloitettiin Gabapentin lääke, 3x päivässä. Noh täähän on tosi vahva hermokipulääke ja meinasin pyörtyillä aina jalkeilla ollessa. Lääkitys muutettiin ja meni sit vain aamuin-illoin. Vihdoin alkoi kivut loppuu ja pääsin jouluksi kotiin. Lääkitys jatkui kuukauden verran.
Talvella mun oikea ranne oikutteli ja jännetupen tulehdusta puski, se myös leikattiin ja helpotus tuli samantie.
ABDOMINOPLASTIA
Tän vuoden keväällä sain vihdoin soiton, että mun Abdominoplastia asia on edennyt ja oisin pääsemässä leikkaukseen 29.5.
Koitti kauan odotettu leikkauspäivä, Lohjalla tehtiin. Aamulla 7 leikoon oottelee. Hieman ennen klo 12 vihdoin tuli mun vuoro päästä saliin. Muistan, että taas olin kauhuissani.. Sit nukuttivat ja heräsin joskus klo 16 jälkeen heräämöstä kovien kipujen kanssa. Kirurgihan sanoi, että tän leikkauksen jälkeen yleensä pääsee jo heti kotia 😳 Sanoin, että mulla ei ole kotona aikuista vahtimassa, näinpä siirryin osastolle yöksi.
No olihan ne kivut kovat! Seuraavana päivänä kotiuduin ja sit alkoikin iso toipuminen. Tukiliivi piti olla 24/7 päällä, arpien suojana oli haavateipit. Napaa olivat myös lyhentäneet. Viikko leikkauksesta navasta otettiin ompeleet pois ja muu haava katsottiin läpi ja vaihdettiin puhtaat teipit.
Sovittiin haavahoitajan kanssa siitä taas viikonpäähän tapaaminen. No sit tuli se seuraava viikko ja aloin kattoo, et maha pömpöttää hassusti ja tuntuu sellanen hölskyminen. Maha oli kuin vesisänky, hölsky puolelta toiselle. Soitin haavahoitajalle, kipuja ei just ollu ni sovittii, että ootan sovittuun aikaan, joka oli muutaman päivän päästä.
Tunti tän puhelun jälkeen mulla alkoi kovat kivut alavatsalla. Kaiken kukkuraks J oli työreissulla Berliinissä just. Tilasin taksin, ois pitäny lanssilla mennä. Taas päivystykseen istuu ja siel istuinki yli 2h! Kivut karseet ja nyt ei otettu todesta. Taistelun jälkeen pääsin makaamaan, sit taas labroja otettii.
Sit jossai välis mul nous korkee kuume, labrois selvis et CRP koholla ja leukkarit myös. Siirto sairaalaan osastolle. Crp:t jatkoi nousua kokoajan vaikka antibiottia meni suonensisäisesti kokoajan. Maha ultrattiin ja siel huomattiin, että serooma oli päässy tulee. Vatsa täynnä nestettä. Samantien punktoivat ja tulihan sieltä 7,2dl todella ällöttävän väristä kamaa ulos 🤢
Tulehdusarvot silti jatkoi nousua ja sit viel tehtiin vatsaan varjoaine TT. Sieltä selvis, että edelleen on nestettä. Tais olla torstai, kun asennettii aamusta dreeni, jotta neste lähtee valuu ulos. Sit oli samalla selvinny, että mikä tulehdus jyllää ja olihan siellä 2 eri tulehdusta. Tilanne ollut aika vakava 🙄😬 Sit tuli tieto, että mut siirretään Jorviin hoitoon. Lohjalla ei ollut plastiikkakirurgei paikalla, jos olis tarvinu alkaa leikkaa uusiks.
Ambulanssilla siirto ja Jorvissa hoito jatkui edelleen samana. Uudet antibiotit meni, dreeni paikallaan. Vihdoin alkoi kivut helpottaa ja uskalsin vähä käyä liilkuu. J tuli käymään Jorvissa, käytiin kahvilla. Crp arvot lähti laskemaan ja pääsin kotiin viikonloppuna. Vahva antibiottikuuri suun kautta, kahta eri lääkettä.
Vointi alkoi onneks kohenee vihdoin. Kävin vielä haavahoitajalla näyttää haavaa, kaikki kunnossa. Pieni aukile oli, joka alkoi vasta parantumaan, kun paine oltii saatu vatsasta pois. Viikon verra kotona hoisin haavaa itse hopealapuilla.
Leikkauksesta tuli 4vk sairaslomaa ja tähän perään sain 3vk kesäloman. Kesäloma alkoi ja pääsin nauttimaan uudesta masusta! Vointi oli hyvä ja kaikki oli takanapäin.
Nyt näin jälkeenpäin oon silti sitä mieltä, että en kadu leikkausta, vaikka tulikin ikävä komplikaatio.
Oon päässy pitkästä aikaa menee kuntosalille ja nautin siitä. Liikkuminen helpompaa, kun ei löysä vatsa roiku ja hölsky tossa. Olihan sitä ihoa sen pari kiloa otettu pois.
Ei toki saa unohtaa, että juuri ennen vatsan leikkausta meille muutti ROOSA 🥰❤️ Hän on Karkeakarvainen mäyräkoira, ikää meille tullessaan oli 11kk.
Elämä Roosan kanssa on ollut ihanaa. Hän on ihan täydellinen ❤️ Roosa täytti 1v 11.5.
Heinäkuun lopulla täytin 35v 😱 kesän aikana mun pieni vauvani, esikoinen täytti 15 ja saatiin pitää rippijuhlat ❤️
Jätä kommentti