Valitsen elämän

Maanantaina kävin salilla, hyvä minä. Oli hyvä päätös laittaa Tanjalle viestiä. Otin nyt 5 saliohjauskerran paketin, jotta sali pysyy mukana ja saan innostuksen käydä. 1 kerran kävin vetää omatoimisen treenin täl viikol sit kanssa.

Oon löytäny itelle uuden voimabiisin, Uniikki feat. Jannika B – Valitsen Elämän

Toi biisi kolahtaa kertsin kohdalta mulle täysin.

”Mulla on kaksi vaihtoehtoa; taistella tai hajota., kohota tai vajota. Yksinään neljän seinän sisällä, maailmaa voin pelätä, mut valitsen elämän” 

Tällä viikolla ollut paljon kaikkea. Santun kanssa oltiin jo sairaalassa, maanantaina tuli soitto, jotta sinne päästäis tiistaina. Lääkäri tutki ja kertoi, et sekä nielu-, että kitarisat ovat suuret. Leikkausjonoon päästiin nyt, 4kk jonotusajalla.

EKG otettiin Santulta myös, heikon sydämen sivuäänen takia. Labraan lähtö oli yks iso työ, poika veti jo hirveet kilarit kotona. Päästiin onneks sinne ajallaan. Siel odotusaulassa oli vanhempi mieshenkilö, hän alkoi yhtäkkii juttelee Santulle ja se kaikki kiukku ja suuttumas hälveni siinä. Onneksi tämä mies oli siellä! Hän niin pelasti sen tilanteen! Juttelivat jalkapallosta ja koulusta. Kiitos tälle miehelle!

Omasta olosta vaikea sanoa pal mitään, on hetkiä ku vaan vois itkeä. Mä en edelleenkää nuku kunnolla, 4-5h yössä. Ei auta melatoniini. Uuden lääkkeen takia, yks unilääke ei sovi nyt, jonka sain juuri ennen tätä uutta lääkettä. Maanantaina aika lääkärille ja siellä sanottava tästä nukkumattomuudesta. En päivisinkään sit saa oikeen levättyä, kun ei vaa uni tule.

Nyt yritän tän vlopun aikana ainaki kerran käyä salilla ja vältellä herkkuja. Tosin Lohilon jädee söin vähän tossa jo.. 🤭 Se onneks on iha sallittua herkkua.. 🙄

Uusi lääke

Nyt lähti Santulla lähete korva-, nenä-, kurkku lääkärille. Ne nielurisat oli isot. Ja tää lääkäri oikeesti kuunteli meitä vanhempia. Sydämestä kuului hento sivuääni, joten ekg pitää ottaa ja ens viikol neuvolaan mennää neliraaja mittauksiin (verenpaineet).

Helpottavaa, että ees jotain tapahtuu. Kun ei vaan jaksa tuon pojan raivonpurkauksia, tänäänkin aikamoista ollu tämä ilta ja 2x kiinnipidossa pidin poikaa.

Itse pääsin jo käymään Akuuttipsykiatrian polilla, lääkärin luona. Lääkitykseen tuli sen verran muutosta, että uusi lääke lisää (Aripiprazol Krka) ja iltaan Melatoniinia.

Sivuvaikutuksia on jo tullut, oon tosi väsyny kokoajan, sekä päätä särkee kovin. Huomenna on eka terapia omahoitajan kanssa ja pitää hänel sanoa näistä. Päänsärky on ilkein, koska muutenki mulla taipumus migreeniin.

En tiedä mistä löytäisin sen innostuksen ja moodin salilla käymiseen. Maanantaina meen PT:n kanssa salille, oli pakko laittaa Tanjalle taas viestiä. Jos saisin sen innostuksen taas takaisin. Tosin nyt väsymys vie kaiken energian ja en vaan jaksa tehä mitään. 😪

I’m just tired of being tired

Masennus 10, Tanja 0. Näin siinä taas kävi. Alas tultiin ryminällä. Tiistaina illalla iski päälle kunnolla ja sillon taas tuli ajatuksia, että en halua olla täällä. Hälytyskellot soi siinä vaiheessa. Keskiviikkona menin aamuvuoroon töihin ja sillon oli olo, että en vaan jaksa.. Lähdin töistä pois ja sain seuraavalle päivälle työterveyteen hoitajalle ajan. Siellä romahdin jo ihan täysin. Mä olen vaan niin totaalisen loppu, mutta niin on J myös.

Tulee mulle vähä pidempi sairasloma nyt.. Perjantaina kävin lääkärin luona ja lähete lähti Akuuttipsykiatrian polille. Sieltä jo sairaanhoitaja soitti mulle, kun lähetteen perusteella oli huolissaan mun jaksamisesta. Maanantaina ottavat uudestaan yhteyttä ja sit sovitaanki heti aikaa sinne. Maanantaina mun pitää mennä aamusta labraan, kattavat verikokeet otettava.. kilppariarvot jne. Mä oon tyytyväinen, että oma hätä otetaan todesta ja apua saan..

Mut sit Santun kans ku tarvis apuja ni tuntuu, et sitä ei saa ja meitä vanhempia ei vaan kuunnella. Perhetyöntekijä kävi eilen ja sille sanottiin, että ei tää voi tämmösenä jatkua, koska me ollaan molemmat aivan loppu ja pidemmän päälle alkaa vaikuttaa vielä parisuhteeseen.. 😪 Lupas asiaa kysellä perhekeskuksen työntekijöiltä, et mitä nyt ja esim. et pääsiskö Santtu käymään lastenneurologin luona.

Tänään sai taas tapella pojan kanssa ja ottaa kiinnipitoon lattialle, olis muuten satuttanu Pinjaa tai vielä itteensä. Ja ihan vaan siksi, koska ei päästy uimaan, kun siellä oli uintikisat menossa. Raivarit tulee AINA pettymyksistä, joita ei vaan siedä yhtään. Sillon aina kaikki on meidän vika ja sit ollaan paskapäitä, vitun homoja, toivotaan et kuoltais.. Ei tätä vaan jaksa enää, omat keinot on vähissä ja voimat aivan loppu.

Tiistaina meen Santun kanssa lääkärin luokse, hammaslääkärissä paljastui suuret nielurisat. Hain tietoa niistä ja oon kuullut, että muutamilla lapsilla suurentuneet risat vaikuttaa käytökseen, ja leikkauksen jälkeen lapsi on täysin erilainen.

Tiedän vaan itse, että kauaa mä en jaksa tämmöistä, ei mulla oo voimavaroja siihen.

Väsymys

Perheohjaaja kävi meillä Perjantaina, kerroin kuulumisia ja miten itse koen nyt tän kaiken.. Kuunteli mua siinä ja sit sanoi, että Olisiko mun aika hakea sairaslomaa ja ajatella nyt omaa jaksamista.

Eilen maanantaina sitten soitin töihin, että en tule. Soitin työterveyteen ja sain hoitajalta tämän viikon sairaslomaa, huomenna keskiviikkona menen lääkärin luokse.

Nyt mä oon keskittyny täysin itteeni, oon käyny lenkillä ja keskittyny liikuntaan. Oon viimesen kuukauden jossain sumussa ollu ja en oo jaksanu tehdä yhtään mitään. Töitten jälkeen on vaa tehny mieli nukkua. Ja toki olen ruokaan hukuttanu sitä pahaa oloa.

Ehkä pieni breikki tekee nyt hyvää.

Kuulumisia

Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Liikunnanohjaajan tutkinto suoritettu ja läpi päästy, hyvä minä! 👏

Elokuussa alkoi Santulla koulu, poikaa jännitti ja kyllä muakin. Huoli on vieläkin itellä, et miten poika pärjää kotona aamuisin.. Onneksi Tinja on ma-to aamuisin paikalla ja syövät yhdessä aamupalan. Pyrin soittamaan aina, kun kouluun pitää lähteä. Santun koulupäivät ovat joko 12 tai 13 saakka, tämä tuo haasteita. Usein onneksi saanut mennä kaverinsa luokse ja siellä on aikuinen paikalla.

Itse jatkan vielä 30h/vk tyylillä, perjantait on mun vapaapäivät. Aion tehdä tätä niin kauan, kun vain mahdollista. Työvuoroja mulla on 6.30-17 välillä, haastetta tuo nuo klo 17 illat, jos J on itse iltavuorossa, niin Pinja joutuu olemaan päiväkodissa 17.30 saakka. Ja näinä päivinä Santtu ja Tinja on todella kauan keskenään. Silti en koe iltapäiväkerhoa tarpeelliseksi.

Perheohjaaja ei ole kesäkuun jälkeen käynyt meillä, nyt on ensi viikolle sovittu tapaaminen. Santulla on vaikeuksia koulussa ilmennyt ja onneksi pääsi äidinkielen tunnit pienryhmään. Selkeästi tarvitsee apua ja enempi tukea siinä.

Syksylle ei ole tiedossa mitään suuria juttuja, tuossa koulun aloituksessa on tarpeeksi suurta ollut. Itse enempi stressaan Santun pärjäämistä ja välillä se purkaantuu ulos kunnolla.. Ei tarvi mitään isoa juttua olla, kun itku vaan tulee. Toki Santun raivonpuuskat tekevät mulle saman.. Turhauttaa, että en osaa kunnolla auttaa poikaa käsittelemään tunteitansa. Ehkä perhetyön kautta saisi lisää vinkkejä tähän.

Yksi uusi asia, tai no uusi ja uusi.. Edellisen masennuskauden alussa oli ahdistusta ja pieniä paniikkikohtauksen tapaisia kohtauksia.. Mutta nyt niitä kohtauksia on välillä tullut. Stressaava tilanne, kaiken huomion keskipisteenä olo aiheuttaa sen. Pulssi alkaa kiihtymään, hengitys käy raskaaksi ja ei vaan meinaa pystyä toimimaan.

Tällainen tilanne tuli viikolla eteen alkusammutuskoulutuksessa. Sain suoritettua sammuttimella tulen sammutuksen, mutta sammutuspeitteellä meneminen tulen lähelle oli liikaa. Kouluttaja ei laittanut tulta pataan, vaan sit ilman tulta laitoin peitteen siihen päälle. Sen jälkeen oli itsellä kova työ pitää itteni kasassa, koska tunsin kuinka paniikki alkaa hiipimään ja meinaa ottaa vallan. Toki menen lääkäriin näistä, jos alkaa enempi tulemaan. Muuten onneksi omat olot on ok.

13.10 lähden laivalle Jutan kanssa, Jutan synttäriristeily. Vähän ehkä odotan tätä, pieni breikki kotoolta 😊

Nyt ryhdistäydyn ja päivittelen useammin tätä, ihan vaan omaksi ilokseni 😁

Työn ohella opiskelua

Kaikkea uutta ja jännää on luvassa. Ihan yllättäen sain maanantaina kuulla, että olisi mahdollisuus oppisopimuksella opiskella Lasten ja nuorten liikunnanohjaajaksi. Kysyin heti mun esimieheltä, että olisiko se ok, jos siihen koulutukseen ilmoittaudun. Hän oli heti, että joo tottakai meet! 😍 Ilmoittauduin siihen sitten ja aloitus on jo 27.2! Koulutuksia on joko klo 15-19 tai 8-16. Valmistuminen on kesäkuussa.

Mun omat olot on ollu ihan ok nyt. Joskus huomaan, et kaipais taas breikkiä kaikesta ja tuntuu vaan, että voimat ei taho jaksaa. Vääntämiset Santun kanssa on vähentyny, poika on saanu eskarista uuden ystävän ja usein päässyt leikkii hänen kotiin tai poika tullut meille.

Poden huonoa omaatuntoa siitä, kun välillä ajattelen, että mä en vaan jaksa enää ja haluisin jättää tän kaiken taakseni. Tuntuu, että mun sisällä on tyhjä aukko..

Oon joitakin uusia biisejä löytänyt ja niissä sanat kolahtaa syvälle..

”Se tekee kipeää, kun elefantin painon   alle jää. Eikä kukaan muu sitä nää. Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä. Lentää kauas pois omiensa luo”

Ellinoora – Elefantin paino

●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●

”Juuri kun on kaikki kaunista, joku vetää maton mun alta. Elämäs kaks vaihtoehtoa, taistelen tai kaadun taistellessa”

Mikko Harju – Taivas ei oo rajana

 

2018

Vuosi taas vaihtui. Joulun olimme mun vanhempien luona, joulupukki tuli käymään ja lapset sai paljon lahjoja. Itse emme ostaneet lapsille, kun vain yhdet paketit.

Sain viettää kotona lasten kanssa koko joulun ja sitten vielä tammikuun ekan viikon. Joulun välipäivinä perheohjaaja tuli taas kyläilemään ja nyt oli Santtukin paikalla. Hän pelasi Santun kanssa pöytälätkää, jonka poika sai lahjaksi.

Santun kanssa on hyvin vaihtelevasti mennyt nyt. Raivonpuuskia tulee, mutta ei ehkä niin usein. Se raivo on jotain käsittämätöntä pienessä ihmisessä.

Itsestäni oon huomannu ja käsittäny sen, että tapa jolla nyt suhtaudun noissa tilanteissa tulee siitä, miten suojelin itseäni yläasteella kiusatuksi joutuneena. Mä vaan sulkeudun omaan kuoreeni ja vetäydyn. Onhan mun sisällä paljon vielä tuskaa jota ei ole käyty läpi, mutta on vain liian rankkaa purkaa niitä, tarviin aikaa siihen että uskallan käsitellä asioita.

Loppiaisena Santulla oli jalkapalloturnaus Tuusulassa, pojilla meni oikein hyvin siellä. Seuraavana päivänä oli miniturnaus täällä Lohjalla js ei nekään pelit nyt huonosti menny! Oli kyllä hieman väsynyt poika rankoista peleistä!

Sunnuntaina 7pv lähdimme myös käymään Vihdissä Tuubimäessä. Se kokemus oli kaikkea muuta kun kiva.

Mäkeen meno oli jo vilkkaan hiihtoladun yli, hiihtäjiä tuli kahdesta suunnasta ja toisesta vielä laskivat suoraan mäkeä alas. Pinja meinasi jäädä jo siinä hiihtäjän alle, mutta kerkisin nappaa haalarista kiinni.

Itse mäki oli sitten toinen asia.. Mäkeä laskettiin renkailla ja alle 6v vain aikuisen kanssa. Mäkihän oli aivan jäässä ja reunat liian matalat sekä todella jäiset. Mäessä oli 2 eri rataa; suora sekä kumpare. Tinja laski kumparemäkeä ja meni alhaalla reunan yli suoraan turvaverkon alta hiihtoladulle, ONNEKSI ei tullut hiihtäjää!

Pinjan kanssa laskin samalla renkaalla ja viimeiseksi laskuksi jäi, kun rengas meni kovaa vauhtia kohti reunaa, töppäs jäiseen kohtaan ja lennettiin renkaan päältä pois. Suojasin Pinjaa, jotta ei lennä yli laidan, ite tömähin kovin maahan suoraan oikean puolen lonkan sekä käden päälle. Mustelmilla selvisin onneksi. Pinjalle ei sattunut mitään.

Kotiin tultuamme laitoin kyllä palautetta menemään ja sainkin seuraavana päivänä asiallisen vastauksen. Palaute oli aiheellinen ja mäki oli tosiaankin ollut liian jäinen. Henkilökunta ei ollut reagoinut mäenkuntoon ajoissa.. Joo ei ollu ei.. me mentiin sinne n.klo 15 ja mäki meni kiinni klo 16.

Hyvitystä saadaan seuraavalla kerralla, kun sinne avautuu isompi talvipuisto.. Ehkä sinne sit uskaltaa mennä käymään..

Voimat vähissä..

Jos mun oma sairastelu ei ollut jo tarpeeksi, niin siihen perään lasten kuumeilu vielä. 😥

Nyt oltu tovi ”terveenä”, mutta mä olen henkisesti aivan loppu ja romuna. Santun kanssa on todella vaikeaa. Sen käytös on jotain niin kamalaa, että mulla ei ole enää keinoja sen kanssa.

Se on alkanut taas pidättää kakkaa (tätä oli, kun vaipat jäi 3v iässä ja pitkään kesti, et saatii maha normaaliksi)

Mutta nyt.. en ees muista, koska oli viimeksi käynyt kakalla. Sunnuntaina kauheiden tappeluiden jälkeen suostui itkujen kera pungertaa kakan ulos. Monet monet kalsarit menny usein pyykkiin, koska on tuhriintuneet. Todella paha kakan haju jopa tulee pojasta.

Käytös on levotonta ja alkaa kaivamaan takapuolta, merkit on selkeesti näkyvillä kun pitäisi mennä wc. Ei vaan suostu tekee siel mitään.

Tänään taas pojan vierellä haistoi pahan hajun ja jos ite jo haistan sen selkeesti, miten sit toiset lapset?? Saatiin suostuteltua tekee kakat.. Kyl siin hommaa on.

Olin yhteydessä n.1kk sit palveluohjaajaan meidän tilanteesta Santun kanssa ja hän ohjasi perheneuvolaan. Tänään soitto tuli ja torstaina sieltä tulee ohjaaja kotiin käymään ja juttelemaan mun kanssa.

Ite tosiaan aivan loppu tän kaiken takia ja yöunet alkaa olla olemattomia. Ainaki nyt loppuviikon lepäilen kotona ja perjantaina meen työterveyteen käymään. Olis varmaan hyvä päästä psykologin luokse taas juttelee..

Syksy, sairauksien ihanaa aikaa!

Tää syksy on ollut kummallinen. Kaikki alkoi syyslomalla. Pinjalle tuli vatsatauti ja se kesti 4päivää. Öisin oksensi ja aamupäivät ripuloi. Loman jälkeen olinkin sitten maanantain vielä Pinjan kanssa kotona, jotta sai sen 2 oireetonta päivää. Tiistaina sitten olimme lähdössä kotoolta, aamuvuoro mulla. Päästiin ovesta ulos rappukäytävään ja Santtu oksensi. No ei auttanu muu, kuin soittaa töihin vaan taas. Koko viikko vierähti sit kotona.

Vihdoin pääsin töihin. Keskiviikkona meillä oli taas työyhteisökoulutus -ilta. Siellä jo huomasin, että nyt alkaa keuhkot olee tukossa ja yskittää hurjasti. Torstaina töissä mun ääni oli ihan jossain kadoksissa ja yskin jo kovin.

Lauantaina käväsin päiväreissun Tallinnassa, olin todella väsynyt ja kipeä. Kävely oli raskasta ja otti kovin henkeen. Takastulomatkalla meillä oli hytti onneksi ja siellä mä sit makasin vaan. Mulla oli todella huono olo.

Illalla kun nukkumaan olin menossa tärisin kylmästä, olin aivan jäässä. Mittasin lämmön 37,2. No mulle se jo on kuume. Yöllä yskin ja heräilin kylmään, kuume kävi 37,8.

Sunnuntaina päätin, et nyt on mentävä lääkäriin. Menin ja lekuri tuumas, et otetaa keuhkokuvat vielä varuiksi. Kun pääsin uudestaan lääkärin luokse hän sanoi, että kuvista selkeästi näkyy keuhkokuume. Crp oli vasta 32, aluillaan tauti mulla. Olo on ihan kamala. Ab kuuri alkoi heti. Huomenna tiistaina menen lääkäriin taas ja siellä katsotaan crp.

Mä yskin ihan älyttömästi ja oon tosi väsynyt kokoajan. Voisin nukkua vaan. Ruokaa ei tee yhtään mieli.

Tämän viikon sain alkuun nyt saikkua, mut saas nähä.. Tää tauti on kuulemma aika pitkäkestoinen 🤔

Uusi auto ja Työyhteisökoulutus

Oli aika mennä katsastaa mun pieni Ford KA, no eihä se menny katsastuksesta läpi! 😂 Vikaa oli paljon! Korjaukset olis ollut tosi kalliit ja ei niitä kannattanu alkaa tekee. Oli pakko alkaa kattelee uutta autoa itselle. Hirmusen kallista en toki voinu alkaa ostelee, mut ei kyl mitää iha halpistakaan enää.

Selailin kauan www.nettiauto.com sivustoa ja sit sieltä löytyi se oma auto! Auto oli täällä Lohjalla yhdessä liikkeessä, olimme sopivasti lähdössä liikkeen lähelle jalkapalloharkkoihin, niin kävimme katsomassa autoa. Viikon verran ajatus siitä autosta mulla muhi ja päätin, että perjantaina vapaapäivänä mä meen koeajaa sen. Kävin ja sit vaa se tunne tuli, tää on mun auto! 😍

KA lähti vaihdossa ja sain siitä yllättävän hyvin, vaikka liikkeessä tiesivät viat. Nyt sitten olen Opel Merivan omistaja! Pari pientä hommaa korjataan, muutama lukko vähä prakaa.

Meillä töissä alkoi työyhteisökoulutus. Koulutuksen pitäisi ainakin lähentää meitä työyhteisönä. Ensimmäinen päivä oli aika rankka. Meidän piti ennakkotehtävänä tehdä elämänjana, meille arvottiin parit ja parin kanssa sitten kävimme 30min kävelyllä ja kerroimme itsestämme, pari sitten kertoi muille sen toisen tarinan. Mulle valikoitui pariksi mun tiimistä yksi henkilö, oli helpottavaa!

Aavistelin, että kun käydään janaa läpi, se tulee olemaan mulle rankkaa. No siis voi sanoa, että se kävelylenkki oli terapiakävely. Niin kauan meni hyvi, kunnes kerroin masennuksestani, mä romahdin ihan täysin siinä. Helpottavaa oli kertoa, mutta ihan hemmetin rankkaa. No toinen rankka osuus oli vielä edessä.. se, kun kerrotaan muille. Mutta jälkeenpäin ajateltuna, on todella hyvä, kun työpaikallani kaikki tietävät asian, ei mun tarvi salata sitä.

Mutta samalla huomasin siellä, että kuinka mahtavaa porukkaa meidän koko henkilökunta on! Kiertävänä kun menin jo tuonne taloon ekan kerran töihin, mut otettiin hyvin vastaan ja ilmapiiri oli lämmin. Ihan sama tunne on ollut nyt kokoajan!

Koulutuksessa mietimme

MILLAINEN ON KYLLIN HYVÄ KASVATTAJA?

Teimme ryhmätyönä sen ja tässä on KYLLI!

KYLLI

Eilen olin kyllä loppupäivän todella väsynyt, samanlainen olo oli, mitä sillon aina akuuttipsykiatrian polin käyntien jälkeen. Illalla kyllä otin yhden oluen, olin sen ansainnut.

Töitä olis vielä 4 päivää ennen syyslomaa. Olen lasten kanssa kotona, toivottavasti ilmat ovat ok ja pystytään olla paljon ulkona. Ilmat ovat ainakin nyt olleet todella syksyiset, vettä sataa kokoajan!

Syksy

Syksy saapuu ja sen huomaa. Mulla on todella rankkaa välillä ja käyn hirveetä taistoa itseni ja omien olojen kanssa. Ajoittain olen aivan loppu, ei jaksa yhtään mitään.

Asiaa ei helpota se, että täällä asustaa 6v uhmaikäinen tyranni. Mä olen aivan hukassa ton pojan kanssa ja en kohta enää tiedä, mitä sen kanssa pitää tehä.

Perjantaina vietin kaksin aikaa Santun kanssa ja meillä oli kivaa, käytiin parturissa ja syömässä paikassa, jonne itse halusi mennä. No kotona sit ilta päättyi ihan kamalaan raivariin ja tappeluun.. se siitä kivasta päivästä. En ees muista mistä tuo kaikki kiukuttelu alkoi. Mua niin ahisti koko tilanne ja se, miten J sen asian hoisi.. Painelin vanhempieni kotiin yöksi. He siis ovat Kreikassa tällä hetkellä ja Tinja on sielä mukana.

Tänään aamupäivä meni taas hyvin, oli Santun jalkapallopelit Nummella. Kotiin tultiin ja Santtu meni hakemaan eskarikaveriansa ulos, ei ollut kotona ja siitä se riemu taas syntyi. Se raivo ja voima mitä tossa pojassa on jotain ihan jäätävää. Mun on pakko noissa tilanteissa ottaa poika holdingiin, jotta se rauhottuu. Aikansa siinä jaksaa huutaa ja räyhätä, sit lopettaa ja on aivan loppu. 2 kertaa tänään joutunut tekee ton! Asiaa helpottanu yhtään se, et itellä kokoajan ollut kauhea päänsärky ja otin estolääkkeen, joka vetää mun pääkopan aivan tööt.

Voisin vaan nukkua ja nukkua..

Niin mun tuuria!

Huomasin jo tossa viime vloppuna, että keuhkoissa vieläkin on jotain outoa. Yskänpuuskia tuli ja hengästyin helposti. Ajattelin katella oloa ja maanantaina sitten soitto lääkäriin, jos siltä tuntuu.

No maanantai 7.8 loman jälkeen menin töihin, huomasin jo siellä, että ei oo yhtää hyvä olo. Soitin työterveyteen ja sinne ei päässyt, terveyskeskukseen ohjasivat. Olinhan mä jopa 1,5h töissä 😂 Lääkärissä hoitaja tutki tarkkaan mut ja vielä lääkärin pyys siihen. Kaikki oli muuten ok, mut poskionteloissa tulehdusta. Mitää kuuria en saanu, koska just oli ollut se edellinen kuuri. Limaa irrottavia kapseleita määräs vaan. Sairaslomaa koko viikko. Että hyvin alkoi tää töihinpaluu lomalta 😁

Harmittaa nii vietävästi, kun ei oo päässy treenaa! Pääkopassa mä huomaan sen, et kaipaa sitä liikuntaa ja tekemisen meininkiä salilla. On sitä ajoittain taas ollu masennukseenkin viittaavia oireita, mut tiedän niiden johtuvan ihan tästä sairastelusta.

Mutta pakko vaan saada itteni kuntoon, ennenku uskaltaa yhtää lähtee huhkii. Mikäs kiire mul tässä on.. elämäntaparemppa ei hetkessä ole ohi.. en kiiruhda sen kanssa. Nyt vaa keskityn lepäämiseen ❤

Synttärit lähestyy

Ensi sunnuntaina mulla on synttärit. En kyllä ajatellu pitää mitään juhlia, ehkä teen nopeen mansikkatortun ja se on siinä.

Tänään on paljon uutta tapahtunut, Santtu sai oman puhelimen ja olemme opetelleet käyttämään sitä. Ostin myös itselle lahjaksi tabin, saa hoidettua blogiasiat helpommin 🙂

Jllä alkoi jo työt, itsellä vielä on hetki lomaa jäljellä. Viime viikolla jo olo oli todella tukkoinen ja alkoi ihan kamala yskä. Lauantaina oli aamupäivällä enoni uurnan lasku, sen jälkeen menin käymään mehiläisessä, oloni oli todella huono ja pienikin liikkuminen sai mut aivan piippuun. Lääkäri tutki ja kuunteli keuhkot, totesi heti että keuhkoputkentulehdus on kyseessä. Antibioottikuuri tuli ja toivon mukaan se alkaa auttamaan! Kunnon työntekijä sairastaa lomalla 😂

tabini, Asus ZenPad10
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa, tuoksussa kesäisen maan

Kesäloma

Vihdoin koitti se kauan odotettu kesäloma! Lähdimme 10.7 reissuun, ensin menimme Nokialle Rantasipi Edeniin. Meillä oli siellä varattuna perhehuone ja aamupalat sekä kylpylä kuuluivat siihen maksuun myös. Lapsethan olivat aivan innoissaan kylpylästä, kun pääsisivät uimaan usein.

Ennen Nokialle menoa pysähdyimme Lempäälässä Ideaparkissa syömässä ja ostoksilla. Edeniin saavuttuamme menimmekin pian uimaan.

Tiistaina aamupalan jälkeen taas uimaan, menimme Nokian keskustaan lounaalle Pepper Bar & Restaurant nimiseen paikkaan. Söin yhden parhaimmista kanasalaateista siellä! Kävimme myös Löytötavaratalossa ostoksilla ja löysin itselle sekä lapsille muutamia vaatteita edullisesti sieltä. Loppuilta menikin hotellilla ja altaalla.

Keskiviikkona suuntasimme Tampereelle. Siellä kävimme Poliisimuseossa, ihana ilmainen paikka ja lapset tykkäsivät! Saivat pukea poliisiasut päällensä ja niissä kulkea museossa.

Sieltä suuntasimme Näsinneulaan kahville ja munkille. Kävimme samalla myös Akvaariossa, joka oli siellä alakerrassa. Akvaariosta suuntasimme Taidekeskus Vapriikkiin, siellä oli monia eri näyttelyitä ja kiersimme niissä. Lounaan söimme myös siellä, kerkesimme juuri ennen lounasajan loppua.

Vapriikista suuntasimme Koskipuistoon, eli Pikku kakkosen leikkipuistoon, siellä olimme ihan hetken vain. Muistimme, että Tampereella on myös Liikennepuisto ja äkkiä sinne. Kerkesimme juuri sinne vielä viimeiselle ajo-opastukselle ja lapset saivat n.30min ajella polkuautoilla ennen sulkemista.

Kello oli jo paljon ja lähdimme takaisin Nokialle, kylpylään uimaan. Illasta menimme Nokian keskustaan Kiinalaiseen ravintolaan syömään. Oli todella hyvää ruokaa! Suosittelen Lucky Star nimistä ruokapaikkaa!

Torstaina aamupalan jälkeen suuntasimme Sastamalaan Herra Hakkaraisen taloon. Oli kiva paikka, lapsille erilaista tekemistä ja katsomista. Isona plussana siellä oli paikallisen 4H kerhon ylläpitämä kahvila, tuoretta pullaa ja muita leivonnaisia tarjolla ja kokoajan leipoivat lisää. Siellä vierähti aika mukavasti ja pääsivät lapset myös itse Hakkaraistakin halimaan 😊

Torstaina illalla menimme hotellimme ravintolaan syömään, buffetpöytään. Aikuisten makuun oli hyvää ruokaa. Toki olisi ehkä hieman edullisempaa voinut olla.

Perjantaina sitten koitti se päivä, kun lähdimme Nokialta ajamaan kohti Ähtäriä. Menimmekin heti eläinpuistoon, koska saisimme vasta klo 16 majoituspaikkamme avaimen.

Ähtärissä oli kivaa taas kävellä, 2h menee kiertää alue. Pandatalo oli jo rakenteilla, ehkäpä jouluna pandat saadaan jo sinne. Majoituimme Honkiniemen kurssi- ja leirikeskukseen. Rivitaloasuntoja siellä ja meille oli suuri perhehuone. Ihana paikka ja kyllä ehdottomasti mietinnässä on uudestaan sinne mennä!

Toki kun huudeilla oltiin, niin olihan se pakko ajaa Tuuriin. Jutalle löysin sieltä aivan täydellisen mukin ja spinnerin 🤣 Olisihan siellä vaikka mitä ihanaa ollut, mutta pakko oli malttaa mieli ja olla ostamatta 😆

Lauantaina lähdimme ajelemaan 10 maissa kotia. Pari pydähdystä teimme matkalla. Oli ihanaa päästä kotia vaikka reissussa olikin kiva olla. Kissat oli täällä vastassa, toinen tosin vähän mökötti 😁 Äitini kävi päivittäin täällä ruokkimassa niitä. Leevi oli J:n äidillä ja sieltä tuli kyllä mieluusti kotia.