Voihan aika, kun vierähtää eteenpäin.. Paljon on tapahtunut vuodessa, lapsen sairastuminen ja sen tuomat haasteet, huoli.. Oma jaksaminen oli viime syksynä koetuksella.
Elokuun alussa meidän ihana rakas Aada äkillisesti meni huonoon kuntoon ja jouduimme vaikean päätöksen eteen.. Aadan oli parempi päästä tuskistaan 😭 Kun Aada tuli meille pian Leevin kuoleman jälkeen, ajattelin että saatais paljon yhteistä aikaa. Sainhan mä vihdoin sen kauan kaipaamani mäyräkoiran. Aada jätti ison aukon mun sydämeen. Pienessä ajassa siitä koirasta tuli valtavan tärkeä ja rakas.
No sitten.. Marraskuussa mun oma jaksaminen romahti. Mä en vaan enää jaksanut. Aluksi en edes itse tajunnut, että kuinka huonosti voin. Oli aika vetää jarru pohjaan ja ottaa taukoa. Jäin sairaslomalle töistä ja keskityin vaan itseeni ja omaan hyvinvointiin. Kävin juttelemassa työterveyspsykologille, lääkärille ja sieltä ohjattiin psykiatrille. Lääkitykseen tehtiin muutoksia. Psykiatri kehoitti hakemaan kelalta 3.vuotta psykoterapiaa. Otin selvää asiasta ja voin sitä hakea, lääkärin lausunnon saan ja niin ihana tuuri, että se mun terapeutti jolla aikasemmin kävin, ottaa mut taas asiakkaaksi!
Salilla oon taas alkanu käymään, tuntuu hyvälle päästää höyryt ulos ja tulee tosi hyvä fiilis.
Jätä kommentti