Oma huono olo jatkui vielä tänään. Mies kyllä illalla tuli halaamaan ja pussaamaan, mutta ei sitä sen käytöstä noin vain maton alle voi lakaista parilla pusulla ja halilla.
Menin salille ja siellä valmentaja odotti ja kysyi mitä kuuluu..No siitähä se tilanne laukes heti. Aloin vaan itkemään ja kerroin sit mistä kiikastaa.
Treenit alkoi ja kokoajan tunsin, et mua ahdistaa ja on tosi paha olla. Kuntopiiri meni ihan ok, kyl yhdes vaihees meinas siinki jo se kaikki pahaolo purkautua.
Kuntopiirin jälkeen tehtiin samat liikkeet vielä, mutta yks liike kerrallaan ja niin kaua kunnes valmentaja sanoo STOP. Sit se pahaolo alko vasta tuntuukki, itkua pidättelin pitkään, kunnes pystypunnerrukset levypainojen kanssa tuli… Sit se itku vaan taas tuli. Oli vaan niin paha olla ja tuli olo, et epäonnistun tässä hommassa. Hammastapurren ja kiukulla vedin treenit loppuun. En oikeen osaa kuvailla nyt millanen olo on.
Valmentaja sanoi vaan, että on hyvin ylpeä musta, kun sain sen pahan olon purettua pois. Oon toisinaan niin huono avautuu asioista, ni kätken sisälleni ne. Sit vaan joskus ne purkautuu ulos. Toki psykologin luona niistä asioista juttelin, mutta sielläkin vasta sitten kun asioita johdateltiin niihin kipeisiin aiheisiin.
Treenin jälkeen menin vielä nollaamaan viimeset ajatukset infrasaunaan. Nyt kotona jo sohvalla, rahkapurkki vieressä katson telkkaria. Osittain helpottunu olo, mut en sit tiä. En vaan osaa sanoo mitä tunnen nyt.
Jätä kommentti