Kävin aamusta työterveyslääkärin luona, hän kyseli heti vointia ja miten jalka voi.
Kerroin, että on kovin kipeä ollut nyt töiden takia, mutta levolla vähän helpottaa. Toki välillä illat kotona menee kovien kipujen kanssa ja ei pysty astua jalalla ollenkaan.
Lääkäri katsoi röntgenkuvia ja sanoi, että suurimmaksi osaksi on luutunut, mutta kantapään alueessa oli vielä alue, joka ei ole täysin luutunut. Ja ei ihmettele kipuja ollenkaan, koska kuulemma mun nilkasta muttui kaikki mahdolliset luut, joita nilkassa on. Katsoi mun jalkaa sit myös ja kertoi sen olevan todella siisti ja hyvän näköinen vammaan nähden.
Kerroin myös noista mielialamuutoksista, joita oli tän jalan murtumisen takia. Kysyi haluanko käydä psykologilla ja mun mielestä on ihan hyvä käydä ja katsoa tarviiko siellä sit jotain seurantakäyntejä käydä. On tunne, et on ihan fiksua mennä nyt sinne. Kuitenkin olot oli ihan järkyt ja kun tuntui, että seinät kaatuu päälle.
Lääkityksen jatkosta puhuttiin ja sovittiin, että puolivuotta vielä mennään tolla 15mg ja sen jälkeen aletaan hissukseen tiputtaa annosta. Ja ehkä jollakin pienellä annoksella tuun jatkaa sitten pitkään eteenpäin.
Tulin töihin tänään sit klo 10 ja osa porukasta oli lähdössä pihalle just. Yksi työkaveri oli sisällä yhden lapsen kanssa ja vaihtoivat sänkyihin lakanoita. Mä koitin sit parhaani mukaan siinä kanssa auttaa. Tosin tää lapsi on aika villi, niin enempi piti hänen perään kattoa 😀 Juttelin sit tämän työkaverin kanssa ja voi että, kun mulle tuli hyvä mieli; hän sanoi, että aistii ja näkee musta, kuinka positiivinen olen ollut ♡ Mulla on ihanimmat työkaverit ♡
Jätä kommentti