Mä tein vihdoin sen, jota olen aina halunnut. Palkkasin itelle personal trainerin! Tuntuu, et tarviin kaiken mahdollisen avun nyt mun projektin kanssa! En todellakaa jätä Mirviksen jengiä, vaan käyn siellä. Saan sieltä ryhmäliikunnan kaikki hyödyt ja viihdyn siellä. Mirva painostaa kans hyvin treenien suhteen ja on niin erilaista treenausta. Tää mun pt, Tanja (haha helppoi muistaa 😆) antoi saliohjelman ja kävimme sen läpi. Nyt mulla mietinnässä, et minne salil menisin.. Noh jospa vlopun yli miettisin asiaa.
On taas olo, et mä pystyn tähän!
Mä en oo tänne paljoo avautunu mun suhteesta veljiin. Mulla siis 2 veljeä, toinen 3v vanhempi ja toinen 6v vanhempi. Keskimmäisen veljen kanssa on hyvät ja lämpimät välit. Kun taas vanhimman veljen kanssa on ihan päinvastoin. En edes tiedä miksi hän on ilkeä mua kohtaan, kokoaja vittuilee jos nähdään. Sen ihmisen takia mulla on ollut tosi paska olla, oon kärsiny henkisesti paljon. Asiaa on ollu pakko käsitellä psykologin luona.
Pahin piste i:n päälle oli, kun olimme toisen veljemme lapsen (mun kummipojan) ristiäisissä ja tää vanhempi veli tokas mulle siellä: ”Väistyhän, et muutki mahtuu kuvaan.” Noi sanat satutti mua yhtä paljon, kun 10 puukoniskua selkään.
Osittain tuo kai on ollu syy, miks oon lähteny elämäntaparemppaa tekee, ja sit se että myös muualta lähipiiristä on kuittailtu mun painosta. Se on asia, joka satuttaa! Ne ihmiset, joilta toivois tukea, ni haukkuuki sut läskiksi ja laiskaksi. Joku kipinä mun sisällä haluu näyttää, et ne on väärässä! Mä pystyn ja mä onnistun!
Oleminen samassa tilassa vanhimman veljeni kanssa on ihan tuskaa. Ekaks oon ku ilmaa sille ja sit yhtäkkii se saattaa ilkeesti jotain tokasta mulle. Mulle on ihan sama, jos se jostai saa kuulla tästä tekstistä, ehkä olis vaa hyvä.. avautuis senki silmät, et kuinka on osannu satuttaa mua. Aina vaan ne sen sanat muistuu mieleen. Ja se on todellakin ihan väärä ihminen sanoo kellekkää mitää! Katsois peiliin ennenko arvostelee muita.
Sillonku masennus iski, ni mä mietin, et olisko tuo veli vaan iloinen päästessään musta eroon. Ei ole paljoo välittämistä osoittanut.
Oon mä joskus miettiny, et kirjottaisin viestin sille ka kysyisin, että mitähän hittoa tää on? Mut auttaisko se? Saisinko vaa lisää paskaa niskaan ja haukkuja enempi? En kaipaa sellasia juttuja nyt mun elämään, enkä ihmistä joka muistuttaa mua ikävistä asioista.
Jätä kommentti