Viikonloppu oli ja meni. Lauantai oli henkisesti taas aivan kauhee.
Eilen maanantaina oli taas käynti polilla. Juteltiin siitä, kun oli viikonloppuna taas olo, et ei vaan jaksa.. Ja siitä, mitä ajatuksia mahdollinen töihinpaluu vuodenvaihteen jälkeen tuo mieleen. Suoraan sanottuna en tällä hetkellä tiedä, et olenko valmis sinne palaamaan ees sillä 4h/pv.
Eilen 5.12. oli Niinan syntymäpäivä, iski taas ikävä. Illalla ei ees väsyttänyt, tuijotin vaan telkkaria ja sängyssä puhelinta.. Ajatukset oli taas aivan jossain muualla. Omaa oloa pahensi taas J. Yhtäkkiä se vaan alkaa sit sängys raivoo mulle, kun selaan puhelinta vielä 1 aikaan yöllä. Sit se vaa läksi sohvalle nukkuu. Mua alkoi enempi vaa ahistaa ja niinhä siin sit kävi, et ahdistus purkautui itkuna ja itkin itteni uneen.
Aamulla en todellakaan tehny elettäkään, ku lapset heräs. Makoilin sängyssä 10 saakka, söin aamupalan ja laitoin ruuan uuniin. J:n se ruoka piti tehä, mut ei tehny ei. Koitti se jossai vaihees tulla pussaa, mut ei auta.. Kerta toisensa jälkeen se vaan pahentaa mun oloa… Mä en taida enää jaksaa tätä.. Oon tänää vaa itkeny vähänväliä, ku oon vaan niin loppu tähän kaikkeen.
Illasta kävin Sannan kanssa kävelyllä. En mä siltä osannu pitää tähä pahaa oloa piilossa. Huomenna raahaan itteni väkisin salille tukahduttamaan tätä oloa.
Sairas puoli musta haluaa vaan luovuttaa, ei nää missään mitään hyvää. Ei tunnu, että tulevaisuudella ei oo enää mitään annettavaa mulle.
Terve puoli koittaa liikunnan muodossa saada pidettyy pakettia kasassa. Sanon vaa, et iha hiton vaikeeta tää on! Vaik kuinka pieniä onnistumisia tulee, ni en osaa iloita niistä kovin.
Mun kuuluis hyppii onnesta, kun pystyin HÖLKKÄÄMÄÄN tänään n.20m matkan. Mut ei.. hetken oli tyytyväinen olo, mut ei enää. Sairaspuoli soimaa päässä, et oot ihan paska ja laiska, kun et enepää hölkänny, hiton läski sohvaperuna. 😏 Tuun hulluksi oman pääni kanssa.
Jätä kommentti