Syksy

Syksy saapuu ja sen huomaa. Mulla on todella rankkaa välillä ja käyn hirveetä taistoa itseni ja omien olojen kanssa. Ajoittain olen aivan loppu, ei jaksa yhtään mitään.

Asiaa ei helpota se, että täällä asustaa 6v uhmaikäinen tyranni. Mä olen aivan hukassa ton pojan kanssa ja en kohta enää tiedä, mitä sen kanssa pitää tehä.

Perjantaina vietin kaksin aikaa Santun kanssa ja meillä oli kivaa, käytiin parturissa ja syömässä paikassa, jonne itse halusi mennä. No kotona sit ilta päättyi ihan kamalaan raivariin ja tappeluun.. se siitä kivasta päivästä. En ees muista mistä tuo kaikki kiukuttelu alkoi. Mua niin ahisti koko tilanne ja se, miten J sen asian hoisi.. Painelin vanhempieni kotiin yöksi. He siis ovat Kreikassa tällä hetkellä ja Tinja on sielä mukana.

Tänään aamupäivä meni taas hyvin, oli Santun jalkapallopelit Nummella. Kotiin tultiin ja Santtu meni hakemaan eskarikaveriansa ulos, ei ollut kotona ja siitä se riemu taas syntyi. Se raivo ja voima mitä tossa pojassa on jotain ihan jäätävää. Mun on pakko noissa tilanteissa ottaa poika holdingiin, jotta se rauhottuu. Aikansa siinä jaksaa huutaa ja räyhätä, sit lopettaa ja on aivan loppu. 2 kertaa tänään joutunut tekee ton! Asiaa helpottanu yhtään se, et itellä kokoajan ollut kauhea päänsärky ja otin estolääkkeen, joka vetää mun pääkopan aivan tööt.

Voisin vaan nukkua ja nukkua..