Jos mun oma sairastelu ei ollut jo tarpeeksi, niin siihen perään lasten kuumeilu vielä. 😥
Nyt oltu tovi ”terveenä”, mutta mä olen henkisesti aivan loppu ja romuna. Santun kanssa on todella vaikeaa. Sen käytös on jotain niin kamalaa, että mulla ei ole enää keinoja sen kanssa.
Se on alkanut taas pidättää kakkaa (tätä oli, kun vaipat jäi 3v iässä ja pitkään kesti, et saatii maha normaaliksi)
Mutta nyt.. en ees muista, koska oli viimeksi käynyt kakalla. Sunnuntaina kauheiden tappeluiden jälkeen suostui itkujen kera pungertaa kakan ulos. Monet monet kalsarit menny usein pyykkiin, koska on tuhriintuneet. Todella paha kakan haju jopa tulee pojasta.
Käytös on levotonta ja alkaa kaivamaan takapuolta, merkit on selkeesti näkyvillä kun pitäisi mennä wc. Ei vaan suostu tekee siel mitään.
Tänään taas pojan vierellä haistoi pahan hajun ja jos ite jo haistan sen selkeesti, miten sit toiset lapset?? Saatiin suostuteltua tekee kakat.. Kyl siin hommaa on.
Olin yhteydessä n.1kk sit palveluohjaajaan meidän tilanteesta Santun kanssa ja hän ohjasi perheneuvolaan. Tänään soitto tuli ja torstaina sieltä tulee ohjaaja kotiin käymään ja juttelemaan mun kanssa.
Ite tosiaan aivan loppu tän kaiken takia ja yöunet alkaa olla olemattomia. Ainaki nyt loppuviikon lepäilen kotona ja perjantaina meen työterveyteen käymään. Olis varmaan hyvä päästä psykologin luokse taas juttelee..
Jätä kommentti