Tää syksy on ollut kummallinen. Kaikki alkoi syyslomalla. Pinjalle tuli vatsatauti ja se kesti 4päivää. Öisin oksensi ja aamupäivät ripuloi. Loman jälkeen olinkin sitten maanantain vielä Pinjan kanssa kotona, jotta sai sen 2 oireetonta päivää. Tiistaina sitten olimme lähdössä kotoolta, aamuvuoro mulla. Päästiin ovesta ulos rappukäytävään ja Santtu oksensi. No ei auttanu muu, kuin soittaa töihin vaan taas. Koko viikko vierähti sit kotona.
Vihdoin pääsin töihin. Keskiviikkona meillä oli taas työyhteisökoulutus -ilta. Siellä jo huomasin, että nyt alkaa keuhkot olee tukossa ja yskittää hurjasti. Torstaina töissä mun ääni oli ihan jossain kadoksissa ja yskin jo kovin.
Lauantaina käväsin päiväreissun Tallinnassa, olin todella väsynyt ja kipeä. Kävely oli raskasta ja otti kovin henkeen. Takastulomatkalla meillä oli hytti onneksi ja siellä mä sit makasin vaan. Mulla oli todella huono olo.
Illalla kun nukkumaan olin menossa tärisin kylmästä, olin aivan jäässä. Mittasin lämmön 37,2. No mulle se jo on kuume. Yöllä yskin ja heräilin kylmään, kuume kävi 37,8.
Sunnuntaina päätin, et nyt on mentävä lääkäriin. Menin ja lekuri tuumas, et otetaa keuhkokuvat vielä varuiksi. Kun pääsin uudestaan lääkärin luokse hän sanoi, että kuvista selkeästi näkyy keuhkokuume. Crp oli vasta 32, aluillaan tauti mulla. Olo on ihan kamala. Ab kuuri alkoi heti. Huomenna tiistaina menen lääkäriin taas ja siellä katsotaan crp.
Mä yskin ihan älyttömästi ja oon tosi väsynyt kokoajan. Voisin nukkua vaan. Ruokaa ei tee yhtään mieli.
Tämän viikon sain alkuun nyt saikkua, mut saas nähä.. Tää tauti on kuulemma aika pitkäkestoinen 🤔
Jätä kommentti