On kyllä ollut melkoista sekametelisoppaa tämä syksy. Oli mulle todella kova paikka luopua Leevistä ja päästää irti. Koti tuntui mahdottoman tyhjältä ja hiljaiselta. Ei enää Leevin tassujen ääntä vasten laminaattia, tuhinaa sängyn vierellä kun käydään nukkumaan, sitä todella ärsyttävää haukkumista ovikelloon.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta n.viikko Leevin poismenon jälkeen huomasin Vihdin koirahoitolan fb sivulla ilmoituksen 11 vuotiaasta mäyräkoirasta, joka etsi loppuelämän kotia. Oma omistaja joutui hoitokotiin ja koira oli nyt koirahoitolassa. Kun näin Aadan kuvan kiinnostus heräsi, laitoin heti viestiä koirasta ja niin lähdimme Vihtiin katsomaan koiraa. Hauskinta tässä on se, että sanoin heti MEILLE EI UUTTA KOIRAA TULE…
Aada kun näki meidät, hän juoksi iloisesti kohti ja antoi miljoona pusua minulle sekä lapsille. Mun sydän suli siihen paikkaan samantien. Päätettiin ottaa viikoksi kokeiluun koira ja katsoa miten sujuu meidän kanssa. Noh lopputulema on se, että koira jäi meille ja on nyt ollut 2vk osana meidän perhettä.
Aadalla on epilepsia ja siihen lääkitys. Tänään käytiin ell vastaanotolla tarkistamassa, että muuten koiralla on kaikki hyvin. Sivuääni kuului sydämestä, mutta koska koira ei voi huonosti, nukkuu hyvin niin seuraillaan. On saattanut olla sivuääni koiralla jo pitkään. Jos ei muuten mitään erikoista tule, niin vasta ensi vuoden puolella mennään uudestaan. Silloin otetaan verikokeet ja hammashuolto tehdään.
Mun oma jaksaminen on ollut koetuksella ja olen ollut töistä sairaslomalla. Havahduin siihen, että nukuin vain 3-4h yössä. Oon saanu vähän voimia kerättyä nyt, toki väsymys on edelleen kova ja päivisin en saa nukutuksi. Huomaan, että kaipaan Leeviä kovin, mutta jotenkin Aadan läsnäolo auttaa käsittelemään surua ja motivoi lähteä lenkille.
Painonpudotuksen suhteen menee hyvin! -20kg meni rikki! Hyvä mä! Ryhmää olisi tämä kk vielä jäljellä ja sitten mietitään jatkon suhteen mitä tehdään. Mua kiinnostaa se vatsalaukunpienennysleikkaus ja olen sen ryhmän vetäjälle kertonut. Jännällä ootan, että miten käy.
Kotona ollessa oon pystyny keskittyy täysin taas itseeni ja omaan hyvinvointiin. Aamulla oon käyny 30-45min lenkin Aadan kanssa ja sitten mennään kotiin, katson yleensä itse telkkaria ja Aada tulee mun jalkojen vierelle sohvalle nukkumaan. Päivällä käydään vähä pienempi lenkki, koska illasta yleensä käydään kunnon lenkillä.
Tänne päivittelen painonpudotus kuulumisia aina heti, kun jotain on.. Varsinki sitten, jos vihreätä valoa leikkauksen suhteen saa.. 🙂
Jätä kommentti