Kohti unelmia

Tän kaiken sain aikaan yksin, ilman et ketään huutaa korvan vieressä LISÄÄ LISÄÄ, JAKSAA JAKSAA! 😀

Tää muutos 12vk aikana, ja apuna on ollu valmentaja. Tän ihmisen leivissä edelleen mennään! ♡

Pinja oli tänään jo pidemmän ajan päiväkodissa ilman mua. Vein aamulla 9.30 ja hain päivällä 14.30. Vähän mua pelotti, että miten suostuu nukkumaan siellä 😀 Oli kuulemma hyvin menny nukkuu ja nukkuikin 2h. Loppupäivän saikin tyttö olla ulkona ja nyt illalla nukahti hyvin kiltisti ennen klo 21! 😀 Aikasempina päivinä pelleilly sängyssä vielä 22 maissa.

Huomenna Tinjalla se sit alkaa, ESKARI! Ei kuulemma halua mennä sinne. No ehkä mieli muuttuu, kun näkee taas muitakin kavereita 🙂 Tinja ollu nyt muutaman päivän ihan tohkeissaan, kun sai oman puhelimen. Sellanen ihan perus Samsung, halpis malli. Ostettiin alle 10e liittymä siihen. No nyt on tyttö soitellut mummeille ja aina välil meille vanhemmille 😀

Oon nyt täs parina päivänä jo siivonnu kotia lauantaita varten, Pinjan 2v juhlat. Matot oon saanu kaikki nyt pestyä! Viel on pientä siivoomista ja sit alkaakin leipominen.. vähän hakusessa tarjottavat vielä. No kai mä jotain keksin.. 😀

Ihanaa olla kesälomalla. On saanu nukkua ja nauttia vaan. Toki treenit pitää muistaa! 🙂

Pinjan kanssa ollaan käyty päiväkodilla pihalla leikkimässä joka päivä, tänään Pinja jäi sinne yksin ilman mua. Jäi hyvin ja vilkutti jopa perään, hain kotiin ruuan jälkeen ja siellä oli iloinen, hyvinsyönyt tyttö vastassa! Kyllä uni maistui kotona!

Pinjalle vaihdettiin ”isojen tyttöjen sänky” sunnuntaina ja yöt on menny hyvin. Uskallanko jo sanoa, että tyttö nukkuu kuin tukki yöt! 🙂

Tinja sai eilen korvikset. Yhtäkkiä toissailtana sanoi haluavansa ja niin käytii eilen laitattaa korvikset. Vähän itku tuli, mutta meni nopeasti ohi! 🙂 Reipas tyttö mulla! ♡

Tänään oli taas treenit ja oltiin Harjulla yhdessä hiekkamäessä. Kyllä oli rankkaa, mutta tehokasta! Ruoka maistui taas treenin jälkeen taivaallisen hyvälle! Kyllä nyt jalat kiittää huomenna 😀

Tuli käytyä taas vähän metsässä. Tarkkaa määrää keräämilleni sienille en  vielä tiedä, mut arvioisin n.3L. Mukava oli talsia 4h mettässä, tosin sätkyn sain kun iso hämähäkki käveli mun hupparilla. Huomenna iso urakka taas putsaa koko satsi ja miettii, että mitä teen niille. Viimeks myin keräämäni sienet, en ite nii pal niitä pakkaseen tarvitse.

Huomenna on suuri päivä Pinjalla, mennää tutustuu päiväkotiin! 🙂 Enempi taitaa äitiä jännittää 😉 Käydään joka päivä siellä ja pikkuhiljaa alan jättämään Pinjaa yksin sinne. Onneksi saadaan totutella ihan rauhassa! Mut nyt unille.. huomenna lisää!! 🙂

Taas yks vuosi tulee lisää, 26v! Hurjaa ajatella, et mul on 3 lasta ja oon naimisissa. Monilla muilla asiat aivan toisin tän ikäsenä. No mutta oon tyytyväinen tänhetkiseen elämääni ja mitään en vaihtais pois! ♡

Eilen lähdin iltapäivällä äidin ja äidin ystävän kanssa sienimetsään. No kyllä sitä saalistakin sieltä tuli, itse sain 3L kanttarelleja ja varmaan 1L mustikoita jaksoin noukkia 😀 Löydettiin hyvä paikka ja sinne pitää kyllä uudestaan mennä! Tinjaa sinne mukaan ei voi ottaa, koska on kauempana ja ei hän jaksa siellä olla. Tinjan kanssa ollaan lähimetsään menty ja aina on löytyny jotain.

Mun jalat on aivan rikki vieläkin sunnuntain porrastreeneistä! Tänään olis taas väliaikatestit ja vähän pelottaa 😀 No kai se hyvin menee. Jospa nää kintut iltaan mennes vetreytyis!

On taas tovi menny ja nyt olis aika päivittää kuulumisia.

Kesäloma alkoi ja lapset innoissaan oottivatkin jo sitä! Loma alkoi mulla, Tinjalla ja Santulla laivareissulla Viroon. Lapset tykkäs matkasta ja tuliaisia tuotiin paljon!

Liikuntajutut edelleen tiukasti mukana, vähän on välil ollu vaikeuksia ruokien suhteen, mut kyl se siitä. Sunnuntaina olin Harjulla portaissa vetää treenin kahden muun kanssa ja ei juma, että on vieläkin pohkeet kipeenä! Ihan vaan semmoset 15000 porrasta tuli hipsittyä..  :shout: Ja toki ku tykkään vielä tuolla metsässä käydä

Masennuksen suhteen nyt on hyvä vaihe. Lääkitys toimii ja mulla on hyvä olla! 🙂 Nautin elämästäni ja läheisistä ihmisistä.

Niin se taas koittaa aika, kun pitää töihin lähteä. Sekavat mietteet asian suhteen, mutta onneksi mun työpäivät on 3,5h pituisia!

Viikonloppu meni perheen kanssa, perjantaina saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, Pinja oli anopilla ja isommat isomummilla.

Kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa Caballo Bayo:ssa. Annoimme uuden mahdollisuuden ravintolalle, kun edellinen kerta siellä ei ollut niin hyvä ja ruoka oli kamalaa! Mutta nyt, ruoka oli hyvää ja maittavaa. Ruokailun jälkeen lähdimme kotia ja pian ystävämme soitti ja pyysi meitä sinne luokseen. Saimme kyydin ja olimmekin siellä pitkälle yöhön.

Tällä hetkellä istun Liikunta- ja hyvinvointikeskus Aplicolla, voitin kesätreenit ilmaseksi ja pian on tapaaminen ohjaajan kanssa. Lapset vein hoitoon haikein mielin. Se surullinen katse Tinjalla, vaikka olikin tuttuja kavereita siellä sai mullekki pahan mielen. Santtu ei ollu moksiskaan sinne menosta. Pinjahan meni anopille ja mielissään sinne meneekin. Elokuussa sit alkaa päivähoito samassa päiväkodissa missä Santtukin on.

Työt mulla alkaa tänään klo 12.10, ja kestää tonne klo 16 saakka. Ennen töitä mulla on vielä tapaaminen psykologin kanssa. Sen jälkeen saakin nopsaan jotain syödä ja lähteä töihin. Ilma onneksi näyttää hyvältä ja taitaa lämmin päivä tulla! Juomapullo siis mukaan töihin. Ehkä tämä tästä… 20.7 alkaa kesäloma!

KESKIVIIKKO 24.6

Aamu alkoi ihan hyvin, vaikka vettä satoikin. Oltiin Pinjan kanssa sisällä koko aamupäivä kaksin. Halittiin paljon ja katsottiin Titi nalleja telkkarista. Sain Pinjan unille ja sit vaan ite olin. Koitin mennä nukkumaan myös, mut ei vaan uni tullut. Väsymys oli kyl kova.

Pinja nukkui n.2h ja sit taas jatkoi touhujaan, itse olin todella poikki ja makasin vaan sohvalla. Ennen muun perheen tuloa tein äkkiä ruuan heille; perunoita, kalapuikkoja ja pinaattikastiketta.

Sit se vaan alkoi taas hiipimään, totaalinen väsymys, ahdistus ja halu päästä pois. Pinja tapansa mukaan tuli kokoajan syliin iloisena ja koitin itse olla iloinen myös. Ihanaa, kun pieni ihminen tulee syliin ja halaa, antaa suukon.

Sunnuntaina juhlimme Tinja 6v ja Santun 4v synttäreitä sukulaisten kanssa. Lahjoja lapset sai paljon ja myös lahjakortit H&M myymälään, päästään ostaa kesävaatteita 🙂

Santun ehdoton suosikkilahja oli iso rekka-auto ja Tinjan uudet barbit.

Kakku oli KITKAT-kakku, jonka joskus näin netissä ja halusin itse nyt kokeilla tehdä sen kanssa. Täytteenä oli valkosuklaa-lime rahkaa ja mangorahkaa.

Muutaman päivän nyt ollu hiljasempaa täällä, koska puhelimen näyttö meni rikki ja en sillä pääse tekee mitään, eikä aina jaksa läppäriä avata 😀

Juhannusta emme sen koomin viettänyt, Pinja oli viime yönä kovassa kuumeessa ja sisällä oltu sit koko päivä. Oon leiponut ja siivoskellu, kun Tinjalla on huomenna kaverisynttärit ja sunnuntaina tulee sukulaiset juhlimaan Tinjaa sekä Santtua.

Lapset meni unille ja itse ajattelin mennä rentoutumaan saunaan kera lonkeron! Oikein hyvää Juhannusta kaikille!

Huomenna pärähtää 3s viikko käyntiin uudella ruokavaliolla. Oon ollu aivan täpinöissä siitä. Vihdoin sain perunaa taas syödä! Ei enää kuivaa riisiä/pastaa. Ekaks olin, et ei.. kuivaa perunaa, kunnes tajusin et hei mähä paistan sitä sit. Nyt mun ihan lemppari ruuat on paistettua perunaa ja sit on lihaa/kanaa ja salaattia. Toki välillä on uusia perunoita.

Muutenkin tää uus ruokavalio on ollu kiva. Joka aamu saan syödä puuroa, nälkä pysyy hyvin poissa. Proteiinia saan reilusti ja kyllä sen huomaa, makeanhimo on poissa!

Mä niin nautin noista ruuista mitä saa syödä! 😍 Mielikuvitusta vähän mukaan ruuanlaittoon ja voi että millasen gurmee ruuan sitä saaki aikaan!

Kannattaa lukasta tää:

http://www.iskelma.fi/terveysjahyvinvointi/oletko-jatkuvasti-sairaana-ja-himoat-herkkuja-proteiinin-puutostila-aiheuttaa-monia-vaivoja/21/12055 Lue lisää Ruokaa!

Pienestä sitä osaa välillä iloita ja olla onnellinen. Muu perhe lähti pois kotoolta ja jäin yksin. Keitin kahvia itselle, musat täysille ja menin parvekkeelle istumaan. Se rauha, joka valtasi mut täysin oli ihanaa!

Oli elokuu -14, aloin huomata itsessäni väsymystä, itkuisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia. Oli ollut todella rankka vuosi takana ja kaikki se vaan kasaantunut mun sisälle. Elokuu-Joulukuu kävinkin neuvolapsykologin luona juttelemassa ja sainkin hetkellisen avun. Silloin kävin myös lääkärin luona ja hän oli sitä mieltä, että oon vaan todella väsynyt.

Tammikuussa palasin takaisin töihin vanhempainvapaalta. Aluksi meni ihan hyvin, sit yhtäkkiä vaan aloin taas olee väsynyt, itkuinen ja räjähdysherkkä. En ees kunnolla muista tuota aikaa, ihan sumussa oon eläny.

Joku tilanne kotona sit laukasi pahimman.. otin auton ja olin valmis tappamaan itseni. Kirjoitin miehelle viestin, jossa kerroin että tää on nyt ohi. Ajelin pitkin kaupunkia, kunnes pysähdyin Citymarketin ekopisteelle. Itkin siellä pitkään ahdistusta ja mietin vaan, että en halua elää.. haluan tän tuskan ja ahdistuksen pois. Silti mielessä oli, että en voi jättää perhettäni, mul on lapset ja ne tarvii mua. Jonkun aikaa siellä olin ja sitten lähdin takaisin kotiin. Kotona edelleen oloni oli alakuloinen.

Seuraavana aamuna ilmoitn töihin, että en tule. Sitten soitin terveyskeskukseen lääkärille ajan. Sainkin sen heti, mukava mieslääkäri oli vastassa. Hän ohjasi minut ottamaan yhteyttä Psykiatriseen sairaanhoitajaan. Soitin ja pääsin taas heti hänen luokseen, siitä alkoi tiivis 3kk hoitojakso. Terapia ja lääkitys olivat hoitomuodot.

Olin sairaslomalla koko tuon ajan. Töihin palasin takaisin 27.4. Alku meni taas hyvin, mutta sitten se alkoi taas.. Työkaverini jo olivat huomanneet, että en ole ihan kunnossa. Sit taas tuli se totaalinen romahdus. En vaan ollut kunnossa. Pienten mutkien kautta otin yhteyttä työterveyteen ja sieltä kautta nyt saan apua.

Teksti voi olla omituista, mutta on paljon asioita joita en vaan muista. Oon ollu niin pohjalla ja eläny sumussa. Mutta vaikka oon voinu noin huonosti, silti liikuntaa oon harrastanut ja jaksanut käydä liikkumassa. Toki oli pieni kausi, kun ei vaan mikään tuntunu missään.

Ilman valmentajaa ja pientä laihisporukkaa en ois päässy omissa tavoitteissa näin pitkälle. Ilman heitä en olis varmaankaan jatkanut.

Nyt oon ottanu sen asenteen, että elän päivä kerrallaan. Koitan nauttia aina siitä kuluvasta päivästä. Ja nyt osaan sen pahanolon jättää lenkkipolulle/salille. Nautin mun elämästä nyt ❤

Isona apuna mun jaksamiselle on ollu oma perhe ja paras ystäväni Sanna ❤

Ja se miksi näin ”avoimesti” kerron tästä on, että en jaksa enää salailla tätä asiaa. Ajattelen tän yhtenä prosessina jatkaa elämää ja päästä tästä asiasta yli. Helpompaa itelle jatkaa elämistä, kun ei tarvi salailla mitään.

Tänään meillä oli laihis porukan kanssa aerobinen treeni Harjulla. Käveltiin reippaasti 3km lenkki, minä toki reippaana pyöräilin sinne ja takas 😉 Yhteensä matkoihin meni vähän yli 8km. On taas nii reipas olo että! 😂

Ruokavaliot ollu tiukat nyt ja tänään ekankerran huomasin, että tää homma toimii! Mulla on hyvä olla, nälkä tulee sillon ku pitääkin. Syön, koska mun elimistö tarvii energiaa! Pitkään tuntui, että se ruoka on pakkopullaa mulle. Toki nyt kun ollu masennuksenkin suhteen taas vaikeempaa, niin huomaa, että kuinka se heijastuu syömisiin. Ei meinaa ruoka maistua.

Mä oon niin onnellinen, että lähdin sillon tuohon ryhmään mukaan! Oon saanu sieltä ystäviä ja mikä parhainta, elämäntavan! Treenari on aivan mahtava ihminen ja saa musta irti paljon enemmän, kun mitä ite uskon pystyväni tehä.