Vuosi vaihtui ja meidän perheessä tapahtui paljon asioita. Löysin meille uuden isomman kodin! Ja ihan läheltä vanhaa asuntoa. Oli huikeeta saada tieto, et me saadaan se asunto. Vihdoin lapset saa tilaa enemmän ja varmasti auttaa Santun raivarien kanssa.
Muutto tapahtui tammikuun -19 lopulla ja se sujui hyvin. Varasin Lohjan työttömät apuun ja he kuskasivat kaikki huonekalut ja pahvilaatikot uuteen kotiin. Mummi sekä äidin kaveri oli auttamassa vanhan kodin siivouksessa, itse olin uudella asunnolla katsomassa tavarat oikeisiin huoneisiin ja vähän purin muuttolaatikoita.
Alkuun Santun kanssa käytiin taistoa siitä, että hän jakaa huoneen Pinjan kanssa ja Tinjalle tulee oma huone. Tässä asiassa olin ehdoton ja kerroin, et asia vaan tulee olemaan näin, minä en makuuhuonetta luovuta, koska tarviin oman tilan myös ja oman rauhoittumispaikan. Lopulta asia saatiin käsiteltyä ja Santtukin hyväksyi sen. Ja hyvin on menny pikkusiskon kanssa oleminen 😊 Eihän nuo pal muuta, kun nuku keskenään siellä.
Nyt ollaan maaliskuussa ja KAIKKI muuttolaatikot on purettu, koti vihdoin valmis. Itsekki pääsin tammikuussa takas töihin ja teen kiertävän hommia vaihteeksi 😊 Toki paljon sairastumisia itel ollu nyt ja lapsil, ni kotona olemista sen takia.
Santun raivarit on vähentyny paljon. Kitarisat ja nielurisatkin leikattiin helmikuussa. Yöt ollu tasaisempia, kun poika saa nukuttua.
Nyt lähinnä suurimmat tappelut tulee pleikkarilla pelaamisesta, mitä hän voisi tehdä monta tuntia päivässä. On ollu pakko rajaa tätä max 2h/pv. Santtu kun jättäis jalkapallotreenitki väliin, että vois pelaa Mineä kaverien kanssa. 🤦♀️ Alkaa poikakin sopeutuu rajoitukseen ja usein kerkii itse sammuttaa pelin, ennenkuin asiasta sanon. Ja viihtyy myös ulkona, kun kavereita pojalla onneks on!
Pinja sai heti myös kaverin uudesta talosta, vuotta vanhempi tyttö, joka oli päiväkodissa jo yksi parhaimpia kavereita, mut sit tyttö meni eskariin ja se sit jäi.. Mutta nyt tytöt leikkii päivittäin ja kuin helppoa tää on, 2krs alempana ja kerrosten väliä neidit suhaa tai sit menevät pihalle, jonne nään heti keittiön ikkunasta.
Nyt mä nautin tästä rauhasta mikä meillä kotona on. Toki perhetyöstä ehdotettiin toimintaterapiaa Santulle ja olin samaa mieltä. Perhetyöntekijän lausunto pojasta meni koululääkärille, joka sit lähetteen terapiaan kirjoittaa. Haluun ajoissa puuttua ongelmiin, jotta ei koulussa sit tulis mitään, vielä kun siellä ei oo mitää hälyyttävää ollut. Eli yhteydenottoa toimintaterapiasta ootellessa.
Tähä alle laitan muutaman kuvan kodista 😊
Jätä kommentti