Aion nyt ottaa esille asian, joka on mulle tosi henkilökohtainen ja oon kätkeny sisälleni sen tuskan.
Kaikki alkoi yläasteella, se oli yksi ihan normaali enkun tunti ja ope piti meille sanakokeen. S istui mun edessä ja huomasin kuinka hän kaivoi kirjan repusta ja katsoi kaikki oikeat vastaukset sieltä. Kokeen päätyttyä kerroin opettajalle, että mitä S teki, hän sai automaattisesti hylätyn kokeesta ja mitä mä sain.. 3 vuotta kestäneen helvetin.
S suuttui ja alkoi levittää musta juoruja, sai kaikki kaverinsa mukaan tähän. Alkoi mun haukkuminen ja uhkailu. En tuntenu oloa enää turvalliseksi koulussa.
En muista miten meiän ope asian sai tietää, mut hän vähätteli ja yritti saada meidät sopimaan riitamme. Ihanku mä olisin ollut kans syyllinen ja mikä riita?! S sanallisesti teki mun elämästä helvettiä ja romutti mun itsetunnon täysin. Se kun kuulet joka päivä olevas paska, ruma ja täysin hyödytön saa sut ajattelee, että se pitää paikkaansa.
Kukaan opettaja tai ees koulukuraattori ei ottanu asiaa vakavasti, ne ei saanu sitä ihmistä lopettamaan. Muistan kuinka tunneilla mun niskaan ja hiuksiin heiteltiin kuminpalasia, mulle naurettiin käytävillä. Ysin päättäreissä tökittiin selkään. Mä olin aivan romuna.
Monesti kouluun meno oli mulle tuskaa, purin hammasta ja itkin kun kiipesin koulun portaita ylös. Mä olin niin yksin, silloisista kavereista ei ketään puolustanu mua tai puuttunu siihen. Usko aikuisiin meni täysin myös. Henkinen kipu oli sietämätöntä, joten aloin hakee fyysistä kipua myös. Sain siitä mielihyvää, että pystyin fyysisesti satuttaa itteeni ja hallitsemaan sitä kipua.
Monesti miettinyt, että miksi minä?
Jätä kommentti