Kohti unelmia

Olen pitkään jo miettinyt, että haluan julkaista blogini ihmisille. Epäröin silti, koska alkutekstit on aika rankkoja, ja todella henkilökohtaisia ajatuksia. Mietin kauan, että mitä muut ajattelee.. saanko tuomitsevia kommentteja? Jotkut vaan ei ymmärrä, että niillekkin ketkä ulkoapäin näyttää vahvoilta, voi käydä näin. Mulle tää oli monen asian summa ja liikaa kasaantu harteille painolastia.

Yleisin mitä, joskus joku möläyttää; ”Mistä sä sen masennuksen sait?” Niin no kaupastahan sen voi ostaa! Se on sairaus, jota en kellekkää toivois ja pitää olla älyttömän vahva, että uskaltaa hakea apua! Mä olen aidosti kiitollinen sille tkn nuorelle mieslääkärille, joka otti mut vihdoin tosissaan.

Masennus on vaan asia, josta ei paljoo puhuta. Se on todella yleistä! Itsekkin aluksi häpeilin asiaa, että enhä mä nyt voi sitä sairastaa. Meni hetki ennen kuin hyväksyin asian.

Mä aion olla vahva ja selvitä tästä! ☺

Tänään on tämän vuoden viimeinen päivä. Pistää miettimään kulunutta vuotta. Paljon on tapahtunut. Oon ollu henkisesti aivan loppu ja pohjalla, apujen kanssa sieltä päässy ylös. Ilman apua ja Jonin tukea en olis tässä nyt kirjottamassa tätä.

Psykiatrinen sairaanhoitaja joskus hyvin sanoi, että musta huokuu vahva ihminen sisältä, se vaan pitää kaivaa taas esille. Nyt itekki alkaa tajuta sen. Vielä en voi sanoa parantuneeni täysin, pitkä prosessi edessä vielä. Mutta toivon, että ei tarvitse enää sitä samaa kokea, kuin viime tammikuussa!

Oon saanu elämääni takaisin yhden ihmisen takaisin, Jutan ♡ En voi sanoin kuvailla, kuinka tärkee oot mulle. Ja tää, et sain sut taas elämääni on yks parhaista jutuista koko vuotena!

Meidän vuodenvaihde menee ihan perheenkesken kotona. En tiedä vielä mennäänkö ulos kattomaan ilotulituksia ollenkaan. Jalka sen verran kipee ollut taas, niin en varmaan jaksa seistä missään. Yhtään rakettia ei ostettu itse. Illalla herkuttelemme tortilloilla ja sipseillä. Lapsille löydettiin omia pieniä tortillalettuja, sopivampia heiä käteen 🙂

OIKEIN IHANAA JA RAUHALLISTA

UUTTA VUOTTA!

Tänään oli käynti röntgenissä ja ortopedillä Lohjan sairaalassa. Kuvissa ei ollut mitään poikkeavaa. Kipsistä tehtiin avattava, jotta saan huomisesta alkaen ottaa sen pois suihkuun mentäessä. Hakaset poistettiin, ne alkoikin jo kutisemaan ja tuntumaan kireiltä.

Mielialat mulla on kyl niin paskat ollu. Tuntuu, et oon vankina omassa kodissa, en pääse täältä minnekkään ilman apua! Siivous tuottaa tuskaa, ku ei vaan pysty. Keittiön pöydät just saan siistittyy, ku hetken kärsii olla yhen jalan varassa. On niin helvetin paska olo.. Miks mun jalan piti murtua?!

Lääkäri sanos, et menee vuosia ennenko se tulee olee täysin kunnossa. En siis varmaan pysty kävelylenkkejä tekee pitkään aikaan. Jalka tulee turpoamaan helposti rasituksessa, kipuja tulee. Mikä hiton rampa musta nyt tuli??! Enempi vaa on olo, et tää oli tässä.. miks koitan yrittää jaksaa olla täällä, ku asia jota rakastan tehä ei tuu onnistuu. Just nyt ei vaan jaksa..

On ollut melkoista opettelua tämän kipsin kanssa. Olo on niin rampa! Itku herkässä, kun mieli on niin maassa usein.. Tuntuu, että tää elämä oli tässä.. En saa itse laitettua joulua kotiin ollenkaan. Olis vaa helpompi uppoutua sohvanpohjalle ison kasan herkkuja kanssa.. Onneks lapsetkin on huomannut, että äiti ei nyt hirveesti pysty tekemään kaikkea.

Noh sitten niitä vaikeuksia.. Eilen lauantaina alkoi taas jalka olemaan tosi kipeä. Tuntui, että kipsi puristaa. Illalla menin sit käymään terveyskeskuksessa ja siellä ottivat kipsin kokonaan pois ja laittoivat uuden. Samalla varattiin kontrolliaika Lohjan sairaalaan 8.12. Pitää sitä ennen soittaa tyksiin ja pyytää, että lähettävät kaikki mun paperit Lohjalle.

Tänään ollut jalka ihan ok, ei mitään puristavaa tunnetta. Normaalia kipua toki on, mut lääkkeet auttaa siihen. Tinja halusi tänään piirrellä kipsiin taideteoksia ja toki annoin 😊 Otettiin mulle pyörätuoli myös lainaan, jotta saan vähän paremmin kotona tehtyä jotain. Ehkä tämä tästä..

Viime viikolla yllättäen ystäväni kertoi, että hänen ja toisen ihmisen reissu Turkuun Caribiaan peruuntuu. Tarjouduin lähtemään mukaan ja seurani kelpasi.

Lauantaina lähdimme matkaan ja matka meni hyvin. Käytiin Raisiossa Myllyssä vähän ostoksilla ja kävimme syömässä. Caribiaan päästiin ni lähdimme heti allasosastolle.

Illalla lähdimme bussilla Turun keskustaan yöelämään. Eipä me juuri mitään juotu, koska tiedettiin että aamulla pitää jaksaa nousta aamupalalle ja olla ajoissa lähdössä kotia. Takaisin hotellille tulimme 2 aikaa yöllä.

Sunnuntaina kävimme aamupalalla ja taas altailla. Lähdimme huoneeseen sitten pakkaamaan tavarat ja klo oli n.11.30, kun teimme lähtöä kokonaan. Kävimme palauttamassa avaimet ja lähdimme autolle päin.

Pääsin Caribian liukuovista ulos ja pienen matkan käveltyä, kun vasen jalka liukastui ja taittui suoraan mun alle, kun kaaduin maahan. Tiesin jo siin vaihees, että jalka on murtunut. Kipu oli todella kova ja koitin jalkaa saada suoraksi, jotta sain kengän pois siitä. Paikalle pysähtyi joku mies, joka näki tapahtuman kanssa. Hän kävi sisältä pyytämässä apua ja toi ulos tuolin, jotta mun ei tarvitse maassa maata.

Pian tuli Caribian ensihoitaja paikalle ja sitten vielä joku toinenkin. Siitä ei mennyt kauaa, kun ambulanssi tuli. Ambulanssi kuljetti mut Tyksiin, siellä sain vahvaa kipulääkettä ja jalka kuvattiin. Pian tulikin tieto, että nilkka on murtunut 3 eri kohdasta ja pitää leikata.

Mut siirrettiin osastolle oottamaan ja siitä wi mennytkään kauaa, kun kutsu leikkaukseen tuli. Leikkaus meni hyvin, jalka saatiin korjattua.

Eilen mun luona kävi facen kautta tutuksi tullut ystävä, hän toi vähän herkkuja ja lukemista! Kiitos siitä! ♡

Täällä olen vielä osastolla, kun jalka on turvonnut tuolla kipsin alla, se piti halkaista ja vaihtavat sen tänään. Huomenna pääsen varmaankin sit kotia. Kivun takia en oo pystyny kepeillä harjotella kävelyä ollenkaan.

Tossa 2vk sitten sunnuntai aamuna heräsin kovaan päänsärkyyn ja oksensin. No kipu helpotti hetkeksi. Sain kotihommia tehtyä, kunnes sitten se alkoi taas. Kipu tuli todella kovana ja voimakkaana, oli aivan sietämätöntä se. Kotona otin 3x burana 800mg ja ei mitään apua. Kipu meni tosi pahaksi, mun kasvot alkoi nykimään ja koko kroppa tärisi. Sit oli pakko lähtee terveyskeskukseen, kun ei vaan kestäny enää.

Paljon en muista siitä, kun menin terkkariin. Mut sen muistan, että ku pääsin ovista sisälle ni meinasin kaatua ja joku hoitaja kerkis nappaa mut siit kiinni. Hän vei mut pyörätuolilla sitten terkkarin puolelle. Meni yli 2h ennenku sain yhtää mitään lääkettä kipuun. Sit vihdoin sain kipulääkkeen ja jonkun migreenilääkkeen. Olo alkoi 30min pillereistä helpottaa. Pääsin lopulta kotia.

Maanantaina heräsin normaalisti aamulla ja tunsin, että pien jomotus taas käy päässä. Otin heti sitten kotona buranaa. Lähdin töihin ja siellä taas jomotus jatkui. Otin toisen buranan siinä klo 12 paikkeilla. Klo 13 kipu koveni yllättäen ja sit taas mentiin. Kohtaus iski päälle kovana. Oli pakko lähtee töistä kesken ja menin suoraan tk, kun tiesin, että en kotona saa kohtausta pois. Pääsin siellä heti lepäämään ja sain kipulääkkeen, pahoinvointilääkkeen sekä migreenilääkkeen. No kipu ei vaan alkanu helpottaa millään, sit sain 2x panacod 500mg. Ei siltikään auttanut. Lopulta illasta laittovat mulle tipan kautta jotain lääkettä (färkkiläntippa?) tulemaan ja jäin yöksi sinne lepäilemään. Välillä torkkusin ja välillä olin hereillä. Kauhea väsymys ja nälkä oli. Vihdoin jossain vaiheessa yöllä alkoi kipu helpottamaan. Aamusta sit pääsin kotia ja kyllä väsytti! Olo oli ihan tokkurainen. Kotiin päästyäni söin aamupalan ja soitin esimiehelle, että en töihin tule.

Kohtausten diagnoosi oli migreeni ja nyt mulla on estolääkityksenä siihen verenpainelääke. Migreenin omaa estolääkettä en voinut ottaa masennuslääkkeen takia. No on tuo ainaki nyt toiminut. Kohtauksia ei ole tullut ja päänsäryt on ollu poissa.

Viime sunnuntaina sit mulle iski flunssa ja yskä. Alkuviikon sinnittelin töissä puolikuntoisena ja ääni oli ihan poissa. Keskiviikkona oli pakko jäädä kotia, kun olo oli aivan kamala. Torstaina kävin lääkärissä ja sain astmapiipun, jotta saan henkeä. Keuhkoputket oli aivan tukossa. Onneks on vähä helpottanu hengittämistä, mut yskä edelleen vaivaa. Ehkä tämä tästä..

Oma huono olo jatkui vielä tänään. Mies kyllä illalla tuli halaamaan ja pussaamaan, mutta ei sitä sen käytöstä noin vain maton alle voi lakaista parilla pusulla ja halilla.

Menin salille ja siellä valmentaja odotti ja kysyi mitä kuuluu..No siitähä se tilanne laukes heti. Aloin vaan itkemään ja kerroin sit mistä kiikastaa.

Treenit alkoi ja kokoajan tunsin, et mua ahdistaa ja on tosi paha olla. Kuntopiiri meni ihan ok, kyl yhdes vaihees meinas siinki jo se kaikki pahaolo purkautua.

Kuntopiirin jälkeen tehtiin samat liikkeet vielä, mutta yks liike kerrallaan ja niin kaua kunnes valmentaja sanoo STOP. Sit se pahaolo alko vasta tuntuukki, itkua pidättelin pitkään, kunnes pystypunnerrukset levypainojen kanssa tuli… Sit se itku vaan taas tuli. Oli vaan niin paha olla ja tuli olo, et epäonnistun tässä hommassa. Hammastapurren ja kiukulla vedin treenit loppuun. En oikeen osaa kuvailla nyt millanen olo on.

Valmentaja sanoi vaan, että on hyvin ylpeä musta, kun sain sen pahan olon purettua pois. Oon toisinaan niin huono avautuu asioista, ni kätken sisälleni ne. Sit vaan joskus ne purkautuu ulos. Toki psykologin luona niistä asioista juttelin, mutta sielläkin vasta sitten kun asioita johdateltiin niihin kipeisiin aiheisiin.

Treenin jälkeen menin vielä nollaamaan viimeset ajatukset infrasaunaan. Nyt kotona jo sohvalla, rahkapurkki vieressä katson telkkaria. Osittain helpottunu olo, mut en sit tiä. En vaan osaa sanoo mitä tunnen nyt.

Eilen taas se alkoi. Pitkästä aikaa tuli taas totaalisen ahdistunut olo. Tekis mieli vaan olla tekemättä mitään ja itkee tää pahaolo pois. Asiaa ei helpota, että mies on kiukutellut mulle ja lapsille. Joskus sanoin hänelle, että mua ahdistaa tuo jatkuva kiukuttelu ja huutaminen.

Tänään sama homma jatkui. Oon vaan henkisesti jo ihan hajalla. Tuntuu, et ei vaan enää jaksa yhtään mitään. Mikään ei tunnu miltään. Oon umpikujassa ja en vaa löydä ulospääsyä. Jossain päänsisällä taas käy mielessä niitä kamalia ajatuksia, joista luulin päässeeni eroon. Tuntuu vaa, että oon aivan yksin taas..

On ollut mukavat 2 päivää, kun töihin olen tullut vasta 9:45 🙂 Toki työpäivä loppuu vasta 16:45. Tänään on kiire kotia töiden jälkeen, ja salille pitäs kerkiä klo 18.

Aamulla taas mietin, et mitä syön?! En tiedä mikä siin on, et alkanu noi aamupalat vaan tökkimään ja pahasti! No onneks oli vielä tykötarpeita jugurttipohjaiseen smoothieen ja sehä käynnistikin päivän mukavasti.

Söin tänään töissä ja siinä saa pitää mielessä sit sen annoskoon ja lautasmallin. Onneksi oli hyvää salaattia, ni sain sitä otettua reippaammin ja sit moniviljariisiä sekä broilerikastiketta.

Töissä oon tykänny nyt olla, mulla on aivan ihanat työkaverit tässä ryhmässä! Lapsetkin on suloisia ja muutama oikeen ihana tapauskin löytyy! Toki talossa on niitäkin kenen kanssa ei vaan jutut natsaa, inhottavaa kun pitää nenä tunkea toisten asioihin ja joka juttuun puuttua. Noh tämmöstä tää on. Ei tarvi onneksi sellaisten ihmisten kanssa kokoaja olla tekemisissä 😀

Tänään oli jo ensimmäinen kunnon kylmä aamu! Mittarissa oli +3! Kyl siin mukavasti heräs, kun aamulla ulos pääsin ja autoa piti alkaa raaputtaa jäästä. Piti etsiä itellekki töihin toppatakki mukaan, että tarkenee pihalla seistä lasten kanssa.

Mulla ollu pitkään vaikeuksia saada aamulla mitään alas. Sit vaan tyytyny syömään rahkaa ja mehukeittoa. Sitäkään kun ei kauaa jaksa.

Somessa sit törmäsin kaverini postaukseen kaurapuurosta, munakkaan muodossa. Päätin itse sit kokeilla kanssa, kun oli ohje siinä myös 🙂 Tuli hyvää ja maistui!

Annoksesta tulee helposti kahdelle!

* Laita edellisenä iltana 2dl kaurahiutaleita turpoamaan veteen

* Ammulla hiutaleet ja 4kpl munia blenderiin

*Mausteena käytin vielä tuoretta basilikaa, valkosipulijauhetta, suolaa ja pippuria.

*Paista pannulla öljyssä, itsellä oli kookosöljyä pannulla.

Valmentaja ilmoitti, että meillä on mahdollisuus lauantaisin päästä salille treenaamaan ylimmääräisen kerran. No minähä menin toki tänään, koska torstaisin en pääse osallistumaan aerobisiin ollenkaan.

Kyllä oli rankka setti taas! Koutsi oli kivan kuntopiirin kyhänny meille ja sen yhen setin jälkeen oli viel toinen pikanen kuntopiiri.

Treenien jälkeen menin istumaan infrapunasaunaan vielä 30min ajaksi. Oli mukavan rentouttavaa!

Parit kuvat räpsin salilla, koska siellä on kuvakilpailu menossa, voi voittaa 50min hieronnan.

Noni nyt on uus puhelin ja helpompi käydä täällä päivittää kuulumisia! Samsung Galaxy S6 edge+ ♡

Joo elikkäs, sairasloma jalan takia jatkuu. Pääsin 2vk sitten vihdoin jalanultraääneen ja eipäs ollukkaa  kunnossa jalka! Turvotusta, tulehdus jalkakalvossa ja jänteessä todennäköisesti repeytymä, turvotus esti näkymän jänteeseen.

Tällä viikolla kävin maanantaina uudestaan lääkärillä ja hän sanoi, että kaikki viittaa repeytymään. Sain 2vk lisää sairaslomaa, jotta jalka paranisi kunnolla. Vähän alkaa nyt olee onneks helpompaa kävely ja ei niin kipujakaan ole tullut. Treenit on onnistunut, kun teen yläkropalla ja sit jalkaosiot istuen.

Onhan tää tosi tylsää kökkii vaan kotona, mutta minkäs teet. Pakko antaa jalan olla rauhassa, jotta pääsis takasin töihinkin joskus!

Tällä viikolla julkistettiin myös ensivuoden ExtremeRun päivät ja todellakin aion taas Vantaalle mennä! Nyt vois miettii, jos yöpyis siellä jossain, ei tarvis illasta sit kotia ajella.

Paljon myös jännää nyt tiedossa, paras ystäväni on viimesillään raskaana, LA oli ja meni. Vauva on mun tuleva kummilapsi ja oon aivan täpinöissä ja en malta odottaa, koska saan tän pienen syliini! Ja toki toinenkin hyvin hyvin läheinen ystäväni odottaa vauvaa, mutta hänellä vasta tammikuussa LA. Lisää vauvoja tänne ♡

Ehkä sit postaan jotain, kun kummilapseni on syntynyt ja katsotaan saanko luvan julkaista kuvankin! 😉

Viikon tauon jälkeen oli aivan huikeeta päästä taas treenaa kunnolla! Koutsi oli mulle keksiny korvaavat liikkeet, jotta jallalle ei tule rasitusta. Oli silti rankkaa!

No nii jalasta sit taas.. Töissä en pysty vielkää olemaan, saikulla koko tää viikko. Kuvia ei viel suostunu lääkäri alkaa otattaa, jos ens viikol kipu jatkuu ni sit. No torstaina mulla on aika työterveyteen lääkärille ni katsotaan mitä mieltä hän on. Ärsyttää, ku ei pääse kävelylenkeille vielä.

Huomas omassa psyykkises hyvinvoinnis sen, että ei viikkoon ollu päässy mitää oikee tekee, tän päivänen oli nii hyvä treeni ja heti mieli on virkeempi! Toi liikunta on mulle tullu tosi tärkeeksi ja isoks osaks paranemista 🙂

Eilen oli taas väliaika testit ja mittaukset, aina pelottaa mennä sinne.

No mittauksis painon suhteen ei mitäö muutosta, mutta vatsasta -23cm pois! Aivan mieletöntä! Vatsan seutu on mulla isoin ongelma ja vihdoin siellä alkaa tapahtua jotain! Iha järjettömän hyvä fiilis!

Testeissä on meillä ollu 4 liikettä ja 1min per liike/1min taukoa

Kyykky

Punnerrus

Vatsat

Burpee

Pystyin nyt vaan tekemään vatsat ja punnerrukset tuon jalan takia. Mutta paransin niitä tuloksia! Kyl kehitystä alkaa tapahtumaan 🙂 Ehkä voi taas hieman olla tyytyväinen itseensä!