Kohti unelmia

Eilen kävin kyselemässä paikallisista hammashoitoloista oppisopimuspaikkaa. No ei napannu ei. Kahdesta paikasta saan varmaan ensi viikolla kuulla.

No jos opiskelut ei vielä ota tuulta allensa, niin palaan töihin lastenhoitajana 1.2.17. Toiveeni esimiehelle oli nyt kuitenkin se kiertävän hoitajan paikka. En halua takaisin siihen ”omaan” ryhmääni, jossa mulla vakanssi on. Haut sisäisiin siirtoihin alkaa pian ja laitan kyllä toiveen tälle kodin alueelle menemään. Syksyllä kyllä toivon viimeistään pääseväni kouluun! On kova halu ja into päästä kääntää täysin uusi sivu elämässä.

Elämäntaparemppa on alkanut näkyviä tuloksia tuomaan kroppaan! Kiitos kuukautisten, painosta en voi sanoa yhtään enempää 😂

Rinnanympärys on selkeesti kaventunut ja on kyllä mahastakin lähtenyt jotain senttejä kyllä pois jo. Pitää olla itelle armollinen ja ei saa asettaa liian kovia tavotteita. Teen tätä itseni takia ja omalla tahdilla.

Mulle iso asia on, kun jätin herkut ja limun pois! Pystyn kävelee kaupassa sen sipsi ja herkkuhyllyn ohi ilman, että tekis mieli sieltä ottaa mukaan jotain. 💪 Iltasin, kun pahin herkkuhimo iskee, syön appelsiinia! Ne on niin hyviä nyt!

En oikeen tiiä ees, et mistä taas alottais. Paljon asioita tässä ollut nyt. Ajatukset laukkaa eestaas ja tuntuu, että oon umpikujassa.

Mulla edessä töihinpaluu ensi kuussa. Aluksi piti lähteä osasairauspäivärahalla, 4h/pv. No asia meni puihin sit siin vaiheessa, kun tuli ilmi, että oon tehny töitä 30h/vk. Kela ei myönnä osasairauspäivärahaa, se vaatii sen, että on tehny täyttä päivää töitä.

Paluu olisi takaisin sinne omaan ryhmääni, no erinäisten asioiden takia en kovin mielellään sinne olisi palaamassa. Koen, että se on henkisesti liian raskas ryhmä mulle. Mutta ei mulla ole varaa jäädä enää sairaslomallekkaan, kela ei maksa enää montaa päivää mulle ja se raha on aivan liian pieni. Umpikuja tilanne tämä. Vaikutti muutenkin mahdottomuudelta saada siirtoa toiseen ryhmään.

Toki oli vaihtoehtona lähtee kiertäväksi hoitajaksi, mutta se käsittäisi tosi monta ryhmää ja todella paljon vaihtuvia tilanteita. En ole täysin varma, että onko musta siihen..

Olen jo tässä tovin miettinyt opiskelujen aloitusta ja sitä MIKÄ HALUAN OLLA ISONA? Selailin kaikkia vaihtoehtoja ja sitten se löyty! Mä tiedän nyt mikä haluun olla! HAMMASHOITAJA!

Tänään laitoin Luksiaan heti viestiä opolle asiasta, sain soiton sieltä melkeen heti takaisin. Nyt koitan etsiä oppisopimustyöpaikkaa itselleni ja toivon, että sellainen löytyisi! Ensi kuussa alkaisi heti koulutus ja se ois niin lottovoitto! Muuten opiskelut pitää siirtää syksylle.

Hammashoitajakoulutusta täällä eteläsuomessa järjestetään Stadin ammattiopistossa ja Turun ammatti-instituutissa. Itse kallistun tuon Turun kannalle. Turku jo ite kaupunkina kiehtoo ja kiinnostaa.

Muutamasta paikasta oon kysellyt, yks paikka vastas heti että eivät ota nyt keväälle. Toivon, että saisin pian vastauksia muualtakin!

Paljon miettinyt kulunutta vuotta tai enempi just syksyä, kuinka rankkaa ollut taas henkisesti. Nyt voi sanoa, et oma olo alkaa olee OK, kiitos uuden paremman lääkityksen ❤ Oon itestäni oppinu paljon taas uutta.

Eilen juhlittiin vuodenvaihdetta ja olimme mun vanhempien luona syömässä tortilloja illalla. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä.

J lähti jo 10 maissa lasten kanssa kotia nukkumaan, itse jäin vielä vanhempieni luokse. Kotia tulin ite 2 jälkeen, käytin Leevin vielä yöllä pissillä, koira raasu ku pelkäs pauketta ni ei ees kunnolla suostunu illal 17 jälkeen ulkona käyä.

Olin jo kotiapäin Leevin kans tulossa, kun kuulin läheisen rivarin pihalta kamalaa rätinää ja sit näky isot lieskat. Mentii Leevin kans kattoo ni siel oli sellanen piharoihu, tosi vaarallisesti liian lähellä palavia kasveja. Ei ne liekit millää meinannu pienentyy ni ei sii auttanu muu ku ite alkaa sammuttaa sitä. Sain sammuksiin ja siirsin sen pöntön kauemmas. 😶

2 yötä Jouluun on, laskin aivan itse. Jep, mutta mulla on joulumieli aivan kadoksissa. Ulkona on todella synkkää ja lumesta ei ole tietoakaan! Lapsille ei ite paljoonkaa lahjoja olla ostettu, vähän tiukka toi rahapuoli ollu nyt. Jouluaattona menemme mun isovanhemmille ja sinne tulee joulupukki myös. No ehkä se joulumieli sieltä vielä tulee..

Tässä aloin miettii kulunutta syksyä.. Todella rankkaa on ollut ja oon käyny taas aivan pohjalla. Mutta ilman mun miestä ja rakkaita ystäviä Sanna, Sanna ja Jutta! Mä en olis enää täällä! Teille oon saanu vuodattaa kaiken paskan.

Ja ilman isoa apua, jonka mun omahoitaja akuutilla on myös antanut, en ois tässä. Ehkä vihdoin alkaa hieman tuntuu, että mä voin ajatella tulevaisuutta. Oon jo tehny pieniä suunnitelmia, lisätietoa vaan vielä pitää kaivaa, jotta voisi alkaa toteuttaa yhtä unelmaa.

Ja sit nyt se isoin ja tärkein asia mulle: Mun paino on alkanut vihdoin tippumaan alaspäin! Kyllähä tässä onki hikeä ja kyyneleitä vuodatettu ja vihdoin huomaa vaa’allakin sen uurastuksen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Myös iso kiitos tsempeistä ja mun piiskaamisesta menee aivan huipulle pt:lle; Tanjalle! ❤ Sun avulla mä myös jaksoin nousta ylös ja löysin taas sen liikunnan ilon!

Mulla on ympärillä paljon välittäviä ihmisiä, oon onnekas ❤ mun ei tarvi yksin koittaa selviytyy, tiedän et ystävät auttaa aina.

Oikein ihanaa Joulua ❤

Viikonloppu oli ja meni. Lauantai oli henkisesti taas aivan kauhee.

Eilen maanantaina oli taas käynti polilla. Juteltiin siitä, kun oli viikonloppuna taas olo, et ei vaan jaksa.. Ja siitä, mitä ajatuksia mahdollinen töihinpaluu vuodenvaihteen jälkeen tuo mieleen. Suoraan sanottuna en tällä hetkellä tiedä, et olenko valmis sinne palaamaan ees sillä 4h/pv.

Eilen 5.12. oli Niinan syntymäpäivä, iski taas ikävä. Illalla ei ees väsyttänyt, tuijotin vaan telkkaria ja sängyssä puhelinta.. Ajatukset oli taas aivan jossain muualla. Omaa oloa pahensi taas J. Yhtäkkiä se vaan alkaa sit sängys raivoo mulle, kun selaan puhelinta vielä 1 aikaan yöllä. Sit se vaa läksi sohvalle nukkuu. Mua alkoi enempi vaa ahistaa ja niinhä siin sit kävi, et ahdistus purkautui itkuna ja itkin itteni uneen.

Aamulla en todellakaan tehny elettäkään, ku lapset heräs. Makoilin sängyssä 10 saakka, söin aamupalan ja laitoin ruuan uuniin. J:n se ruoka piti tehä, mut ei tehny ei. Koitti se jossai vaihees tulla pussaa, mut ei auta.. Kerta toisensa jälkeen se vaan pahentaa mun oloa… Mä en taida enää jaksaa tätä.. Oon tänää vaa itkeny vähänväliä, ku oon vaan niin loppu tähän kaikkeen.

Illasta kävin Sannan kanssa kävelyllä. En mä siltä osannu pitää tähä pahaa oloa piilossa. Huomenna raahaan itteni väkisin salille tukahduttamaan tätä oloa.

Sairas puoli musta haluaa vaan luovuttaa, ei nää missään mitään hyvää. Ei tunnu, että tulevaisuudella ei oo enää mitään annettavaa mulle.

Terve puoli koittaa liikunnan muodossa saada pidettyy pakettia kasassa. Sanon vaa, et iha hiton vaikeeta tää on! Vaik kuinka pieniä onnistumisia tulee, ni en osaa iloita niistä kovin.

Mun kuuluis hyppii onnesta, kun pystyin HÖLKKÄÄMÄÄN tänään n.20m matkan. Mut ei.. hetken oli tyytyväinen olo, mut ei enää. Sairaspuoli soimaa päässä, et oot ihan paska ja laiska, kun et enepää hölkänny, hiton läski sohvaperuna. 😏 Tuun hulluksi oman pääni kanssa.

Pitkään mulla ollu pientä nuhaa, mut nyt sit iski ihan kunnon flunssa. Eilen torstaina oli jo aivan loppu olo. Aamupäivän makoilin, vähän koitin kotitöitä tehdä, leivoin koulun joulumyyjäisiin.

Eilen siis oli Ojamon koulun Joulumyyjäiset. Mun piti ekana olla Buffetissa myyjänä, mut sitten pyysin toista hommaa flunssan takia. Pääsit sitten myymään lippuja teatteriin.

Itselle ostin aivan ihanat villasukat 😍 Arpoja tuli ostettua ja kyllä sieltä muutamat voitot tuli.

Tänään olen sitten vaan maannut. Toki oon koittanu syödäkki, jotta ei ihan huonoo kuntoon mene. Onneks on mummin mustaviinimarja mehua, se kuumana auttaa aina ❤ Oli tarkoitus tänää mennä salille, mutta eipä kipeenä sinne mennä. Jos ensi viikolla pääsis taas.

Tiistaina mulla oli polilla lääkärin käynti ja joulukuu tuli vielä sairaslomaa. 13pv on työkuntokeskustelu taas työterveydessä ja siellä mietitään töihinpaluuta ensi vuodelle. Tarkoitus olisi osasairaspäivärahalla palata töihin. Mietin vaan, et mikä haloo siitäkin tulee ja ongelma, kun se tarkoittaa sitten 4h/pv.

Nyt koitan saada tän flunssan paranemaan, jotta jaksais taas vähän ees tehäkki jotain 😏

Lauantaina oli taas aika polille. Onneks oli, on ollu niin kamalia oloja taas, pääsin siellä purkaamaan kaiken sen pahan olon. Ahdistaa ajatus, et sairasloma loppuu ja vielä ei oo mitää puhetta ollut jatkosta. No toki ite ja mun hoitaja on sitä mieltä, et vielä en ole valmis töihin. Ja pitää kyllä järjestelyjä tehdä työaikoihin, että pystyn olemaan töissä. Helpotti saada kaikki se paska purettua ulos. Tuli pal kevyempi ja parempi olo itselle.

Lauantai illalla olikin Lohjan Bodauksen pikkujoulut, olin ilmoittanut itseni niihin ja toki sinne menin. En tienny yhtää ketä kaikkia siel on, paitsi mun PT. Olikin iso positiivinen ylläri kuinka mukavaa porukkaa siellä oli! Omat pahat olot unohtui heti siellä ja mulla oli oikeesti kivaa. Oli ohjelmassa leikkimielinen puristusvoima kisa, joo no sain mä 30kg nostettua ylös.

Sieltä suuntasin Monacoon, jonne Jutta oli jo toisen kaverinsa kanssa mennyt aikaisemmin. Olin heidän kanssaan siellä, sit jossai vaihees iltaa löysin molemmat veljeni puolisoineen sieltä kanssa. Sit toki Sannakin oli siellä, iso ylläri ❤ Ees jotenki päästii hetkellisesti joraa yhdessä.. edelleen suunnitteilla yhteinen ilta!

Ehkä tuli turrutettua oloja siellä alkoholilla itelle liikaa ( 2 lonkeroa ja 1 tequila) En kuitenkaa oo juonu pitkään aikaan pahemmin. Mut ei onneks mitää kauheeta darraa oo ollu, väsymystä enempi vaan.

Mul on kummallisia pöyrrytyskohtauksia alkanut tulemaan täs viimesen 1,5vk aikana. Tänään niit tullu eniten ja ne on aika pelottavia. Olin Leeviä käyttää pissil illasta ja sit taas.. korvissa alkaa humista ja yht’äkkiä ympärillä kaikki vaa pyörii. Luon lääkkeen sivuvaikutuksia ja siellä oli, että voi pyörryttää.. Mut kui kauan on ok tollanen? Tiistaina on psyk.polilla lääkärin aika onneksi. Pitää yrittää muistaa siellä sanoa asiasta.

Syömiset on tänää menny vituiksi, jääny aterioita välistä. Mut nyt sain Pinjan unille ja menen tekee itelle iltapuuron.

Tässä on nyt 3 iltaa putkeen tullut ahdistuksia ja todella inhaa oloa. Tänään ehkä on ollu pahin. Ahdistaa ihan liikaa ja miettii vaa, että miks tuo ukkoki mua jaksaa, se vois saada terveen ihmisen rinnallensa.. ei tämmöstä sairasta. Ja väkisin käy mielessä, et sil ois nii pal parempi ilman mua, oon vaan taakkana. 😏

Täs, ku oon liikkunu kohta 2vk enempi ja toki huomaa pieniä muutoksia, ni silti pääkopassa ajatus, että en mä pysty, oon aina se lihava nainen.

Oon yrittäny kuvia ottaa itelle, jotta saisin kongreettisia todisteita itelle muutoksesta. Tässä taas hyvä syy käydä polilla keskustelemassa..

Luotto omaan itteeni on tosi heikko. Pidän itteeni ällöttävänä, rumana.. On iso asia kirjottaa ne tänne ylös.

Sunnuntain pyrähdys laivalla oli oikein mukava reissu. Lähdettiin äidin kanssa aamulla klo 6.30 ajamaan länsisatamaan, ihan hyvä.. keli oli kamala! vettä satoi ja toki tie, jota ajettiin puolet matkasta oli pilkko pimeä. No selvittiin perille ja päästiin laivaan.

Laivalla kävimme syömässä kahvilassa aamupalaa, söin graavilohi leivän, lohi oli todella suolaista! Mutta toki, kun nälkä oli niin olis varmaan pienet kivetkin menny sillon alas 😂 Sitten kävimme jossain pienessä bubissa nauttimassa ”Lomombo” nimiset kaakaot, niissähän oli tottakai alkoholia vähän. Itse tykkäsin siitä, äiti ei niinkään. Lapsille toin tuliaisiksi ihan pienet namit, anopille lakuja. Joni sai pienen viinapullon, kun aina valittaa että ei ole kirkasta viinaa, kun tarvis 😂

Eilen maanantaina olin taas pt:n kanssa salilla. Oli aika jäätävän rankka setti, mut hengissä ollaan! 👌 Jalkaprässi oli ihan vika setti ja mulle iso henkilökohtainen ennätys; 80kg! Joo toki tänää on ahterissa tuntunut.. 😂 Eilen illalla kävin vielä 30min lenkin Leevin kanssa.

Tänään oon aika rauhaksiin ottanut, aamupäivällä tosi rauhallinen 1h lenkki Leevin kanssa, sit oonkin vaan ollut. Toki nyt illalla pitää käyä pien lenkki vielä, mut ei mitään isoa.

Painoa en oo nyt eilisen jälkeen kattonu ja en katsokkaan, kun vasta ensi maanantaina. Mä kammoksun vaakaa ja tiiän, että tulee lisää paineita jos lukemaan ei oo muutoksia tullut. Yritän kokoaja rauhotella itseeni ja olla ajattelematta asiaa, mut silti pääkopassa on ajatus, että mä en pysty muuttumaan ja tuun aina olee tämmönen.

Niin joo, tänää on mun nilkan vuosipäivä! 🎉

Tulevana lauantaina on Lohjan Bodauksen pikkujoulut ja olen menossa sinne. Toivottavasti ahdistus ei iske ja pystyn olemaan koko illan siellä. Laivalla meinaan huomasin, että alkoi ahdistaa ihmismassassa oleminen ja tuli todella ikävä olo… paniikkiin toki ei auta mennä, mutta ulos oli päästävä niin nopeasti, kuin mahdollista. Huomaa, että en ole vielä kunnossa.. Se vie aikaa. Kuinka kauan?, sitä ei tiedä.

Viime viikolla laitoin mun PT:lle viestiä, mä tarvin sen apua, jotta pääsen taas salille. No tiistaina meil oli ekat treenit, ja kyllä tuntus. Ja oli se sisu jossai siel tallessa. Eilen torstaina uskaltauduin jopa yksin mennä salille, huomenna olis tarkotus taas mennä. Tänään kävin 1h lenkin kävelee Leevin ja Sannan kanssa. Ehkä tämä tästä taas.

Tiistaista saakka en ole mitään sokeripitoista syönyt ja tarkkaan kattonu mitä suuhuni laitan. Iltasin on ollu kauheet sokerihimot, mut olen sitten satsumia syönyt. Sais vaan ton Joninkin luopumaan herkuista, ni ois helpompaa..

Akuuttipsykiatrian polilla käyn n.kerran/vk, ja se mun hoitaja on aivan ihana ihminen ❤ Tänään oli kivat keskustelut hänen kanssaan ja sai paljon uutta näkökantaa taas ja havahduksia itestä. Mutta sen tiedän, että töihin en ole tarpeeksi vahva kyllä vielä.. Ahdistaa jo ajatuskin sinne menosta.

Uusi lääke vaikuttaa sopivan, toki mä vaan toivon että saan ton painon putoamaan, edellinen lääke kun nosti painoa yli 20kg.. Arka paikka mulle muutenkin ja sit vielä tuo, ku paino ei vaan tipu vaik mitä teet sen eteen.

Paljon huolta ja murhetta ollu tässä, mutta pakko vaan kestää.. Sunnuntaina onneksi saa hetken muuta ajateltavaa, kun lähden äidin kanssa miniristeilylle. Aamulla 8.30 lähtö ja päivällä 14.30 takasin.

Elikkäs elikkäs.. Työterveyslääkäri laittoi ensin lähetteen Psykiatrian erikoislääkärille, hänen luonaan kävin kerran ja hän taas laittoi lähetteen Akuuttipsykiatrian poliklinikalle, josta saisin avun nopeammin ja paremmin. No siellä olen nyt 2 kertaa käynyt, ensimmäinen kerta oli lääkärin vastaanotto ja mun tuleva omahoitaja oli paikalla myös. Toinen käynti olikin jo omahoitajalle. Vaikuttaa ihan hyvälle asialle käydä tuolla ja suunnitelma hoitojen suhteen kuulosti kans hyvälle.

Lääkitys vaihdettiin VOXRA -nimiseen. Ecitalopram tippuu nyt pikkuhiljaa rinnalta pois. Pahaa oloa uusi lääke on tehnyt ja väsymys välillä iskenyt kovin. Mutta ehkä muuten jo vähän on erilainen mieli ollut.

Mä oon vaan aivan toivoton painon suhteen! Ecitalopram nostanu mun painoa yli 20kg! Voxran ei pitäs nostaa sitä onneks enempää. Sais vaan sen innostuksen taas päälle, huolehtisin itsestäni ja omista tarpeistani. Mä oon niin unohtanu itteni kaiken tän takia..

Huomenna aamulla on taas aika sairaanhoitajalle. Jatkamme elämänjanan tekemistä, joka alotettiin lauantaina. Onneks tiedän, että apua saan ja ei tarvi yksin pärjätä pahan olon kanssa. Sinne polille saa aina soittaa, ei haittaa mitä kello on. Jo sekin tieto helpottaa, ei tarvi yksin pärjätä!

Nyt on vaan koitettava asettaa ittensä jalustalle ja keskityttävä paranemiseen. Yrittää muistaa, et ei mun tarvi tehdä kaikkea nyt..

Sinä! Sinä juuri, joka luet tätä!

Vaikka mä olen sairas, en voi hyvin, niin mulla on täysi oikeus puhua asiasta ja pitää blogia, jotta MASENNUKSESTA ei vaieta! Liian moni vaikenee siitä! Mä en! Mulle oma keinoni jotenki pysyä kasassa!

Ja ei! EN OLE TAPPAMASSA ITTEENI! Jos joku jotain suurta huolta kantaa, niin hei muhun voi ottaa yhteyttä. Se jos sanon olevani täysin loppu, ei tarkoita kyllä tuota asiaa.. Ja mä saan apua ammattilaisilta kokoajan. Enempi mua sieppaa valheelliset asiat, joita puhutaan mun selkäni takana!

Perjantaina 14.10 lähdin ystäväni Jutan kanssa Turkuun Antti Tuiskun keikalle. Keikka oltiin jo aikaa sitte sovittu ja maksettu, ja nyt jos koskaan se taas tuli tarpeeseen. Sain hetkeksi ihan muuta ajateltavaa ja mulla oli kivaa. Yövyimme Cumuluksessa, niin ei tarvinut lähteä yötä vasten ajelee kotia. Kyllä taason huomannut ne oikeet ystävät! Onneks mulla on niitä ympärillä ❤ Ilman heitä en jaksais.

Tää viikko on lapsilla syysloma ja olemme kaikki kotosalla. Suunnitelmia ei nyt sen enempää ole viikolle.