Paluu arkeen..

Niin se taas koittaa aika, kun pitää töihin lähteä. Sekavat mietteet asian suhteen, mutta onneksi mun työpäivät on 3,5h pituisia!

 

Viikonloppu meni perheen kanssa, perjantaina saatiin miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, Pinja oli anopilla ja isommat isomummilla.

Kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa Caballo Bayo:ssa. Annoimme uuden mahdollisuuden ravintolalle, kun edellinen kerta siellä ei ollut niin hyvä ja ruoka oli kamalaa! Mutta nyt, ruoka oli hyvää ja maittavaa. Ruokailun jälkeen lähdimme kotia ja pian ystävämme soitti ja pyysi meitä sinne luokseen. Saimme kyydin ja olimmekin siellä pitkälle yöhön.

 

Tällä hetkellä istun Liikunta- ja hyvinvointikeskus Aplicolla, voitin kesätreenit ilmaseksi ja pian on tapaaminen ohjaajan kanssa. Lapset vein hoitoon haikein mielin. Se surullinen katse Tinjalla, vaikka olikin tuttuja kavereita siellä sai mullekki pahan mielen. Santtu ei ollu moksiskaan sinne menosta. Pinjahan meni anopille ja mielissään sinne meneekin. Elokuussa sit alkaa päivähoito samassa päiväkodissa missä Santtukin on.

 

Työt mulla alkaa tänään klo 12.10, ja kestää tonne klo 16 saakka. Ennen töitä mulla on vielä tapaaminen psykologin kanssa. Sen jälkeen saakin nopsaan jotain syödä ja lähteä töihin. Ilma onneksi näyttää hyvältä ja taitaa lämmin päivä tulla! Juomapullo siis mukaan töihin. Ehkä tämä tästä… 20.7 alkaa kesäloma!

In my darkest moment

 

KESKIVIIKKO 24.6

Aamu alkoi ihan hyvin, vaikka vettä satoikin. Oltiin Pinjan kanssa sisällä koko aamupäivä kaksin. Halittiin paljon ja katsottiin Titi nalleja telkkarista. Sain Pinjan unille ja sit vaan ite olin. Koitin mennä nukkumaan myös, mut ei vaan uni tullut. Väsymys oli kyl kova.

Pinja nukkui n.2h ja sit taas jatkoi touhujaan, itse olin todella poikki ja makasin vaan sohvalla. Ennen muun perheen tuloa tein äkkiä ruuan heille; perunoita, kalapuikkoja ja pinaattikastiketta.

Sit se vaan alkoi taas hiipimään, totaalinen väsymys, ahdistus ja halu päästä pois. Pinja tapansa mukaan tuli kokoajan syliin iloisena ja koitin itse olla iloinen myös. Ihanaa, kun pieni ihminen tulee syliin ja halaa, antaa suukon.

 

Tinjan ja Santun synttärit!

Sunnuntaina juhlimme Tinja 6v ja Santun 4v synttäreitä sukulaisten kanssa. Lahjoja lapset sai paljon ja myös lahjakortit H&M myymälään, päästään ostaa kesävaatteita 🙂

Santun ehdoton suosikkilahja oli iso rekka-auto ja Tinjan uudet barbit.

 

Kakku oli KITKAT-kakku, jonka joskus näin netissä ja halusin itse nyt kokeilla tehdä sen kanssa. Täytteenä oli valkosuklaa-lime rahkaa ja mangorahkaa.received_10153156009418122

Hiljaiseloa

Muutaman päivän nyt ollu hiljasempaa täällä, koska puhelimen näyttö meni rikki ja en sillä pääse tekee mitään, eikä aina jaksa läppäriä avata 😀

Juhannusta emme sen koomin viettänyt, Pinja oli viime yönä kovassa kuumeessa ja sisällä oltu sit koko päivä. Oon leiponut ja siivoskellu, kun Tinjalla on huomenna kaverisynttärit ja sunnuntaina tulee sukulaiset juhlimaan Tinjaa sekä Santtua.

Lapset meni unille ja itse ajattelin mennä rentoutumaan saunaan kera lonkeron! Oikein hyvää Juhannusta kaikille!

Ruokaa!

Huomenna pärähtää 3s viikko käyntiin uudella ruokavaliolla. Oon ollu aivan täpinöissä siitä. Vihdoin sain perunaa taas syödä! Ei enää kuivaa riisiä/pastaa. Ekaks olin, et ei.. kuivaa perunaa, kunnes tajusin et hei mähä paistan sitä sit. Nyt mun ihan lemppari ruuat on paistettua perunaa ja sit on lihaa/kanaa ja salaattia. Toki välillä on uusia perunoita.

Muutenkin tää uus ruokavalio on ollu kiva. Joka aamu saan syödä puuroa, nälkä pysyy hyvin poissa. Proteiinia saan reilusti ja kyllä sen huomaa, makeanhimo on poissa!

Mä niin nautin noista ruuista mitä saa syödä! 😍 Mielikuvitusta vähän mukaan ruuanlaittoon ja voi että millasen gurmee ruuan sitä saaki aikaan!

IMG_20150614_130013

Kannattaa lukasta tää:

http://www.iskelma.fi/terveysjahyvinvointi/oletko-jatkuvasti-sairaana-ja-himoat-herkkuja-proteiinin-puutostila-aiheuttaa-monia-vaivoja/21/12055 Jatka artikkeliin Ruokaa!

Masennus

Oli elokuu -14, aloin huomata itsessäni väsymystä, itkuisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia. Oli ollut todella rankka vuosi takana ja kaikki se vaan kasaantunut mun sisälle. Elokuu-Joulukuu kävinkin neuvolapsykologin luona juttelemassa ja sainkin hetkellisen avun. Silloin kävin myös lääkärin luona ja hän oli sitä mieltä, että oon vaan todella väsynyt.

Tammikuussa palasin takaisin töihin vanhempainvapaalta. Aluksi meni ihan hyvin, sit yhtäkkiä vaan aloin taas olee väsynyt, itkuinen ja räjähdysherkkä. En ees kunnolla muista tuota aikaa, ihan sumussa oon eläny.

Joku tilanne kotona sit laukasi pahimman.. otin auton ja olin valmis tappamaan itseni. Kirjoitin miehelle viestin, jossa kerroin että tää on nyt ohi. Ajelin pitkin kaupunkia, kunnes pysähdyin Citymarketin ekopisteelle. Itkin siellä pitkään ahdistusta ja mietin vaan, että en halua elää.. haluan tän tuskan ja ahdistuksen pois. Silti mielessä oli, että en voi jättää perhettäni, mul on lapset ja ne tarvii mua. Jonkun aikaa siellä olin ja sitten lähdin takaisin kotiin. Kotona edelleen oloni oli alakuloinen.

Seuraavana aamuna ilmoitn töihin, että en tule. Sitten soitin terveyskeskukseen lääkärille ajan. Sainkin sen heti, mukava mieslääkäri oli vastassa. Hän ohjasi minut ottamaan yhteyttä Psykiatriseen sairaanhoitajaan. Soitin ja pääsin taas heti hänen luokseen, siitä alkoi tiivis 3kk hoitojakso. Terapia ja lääkitys olivat hoitomuodot.

Olin sairaslomalla koko tuon ajan. Töihin palasin takaisin 27.4. Alku meni taas hyvin, mutta sitten se alkoi taas.. Työkaverini jo olivat huomanneet, että en ole ihan kunnossa. Sit taas tuli se totaalinen romahdus. En vaan ollut kunnossa. Pienten mutkien kautta otin yhteyttä työterveyteen ja sieltä kautta nyt saan apua.

Teksti voi olla omituista, mutta on paljon asioita joita en vaan muista. Oon ollu niin pohjalla ja eläny sumussa. Mutta vaikka oon voinu noin huonosti, silti liikuntaa oon harrastanut ja jaksanut käydä liikkumassa. Toki oli pieni kausi, kun ei vaan mikään tuntunu missään.

Ilman valmentajaa ja pientä laihisporukkaa en ois päässy omissa tavoitteissa näin pitkälle. Ilman heitä en olis varmaankaan jatkanut.

Nyt oon ottanu sen asenteen, että elän päivä kerrallaan. Koitan nauttia aina siitä kuluvasta päivästä. Ja nyt osaan sen pahanolon jättää lenkkipolulle/salille. Nautin mun elämästä nyt ❤

Isona apuna mun jaksamiselle on ollu oma perhe ja paras ystäväni Sanna ❤

Ja se miksi näin ”avoimesti” kerron tästä on, että en jaksa enää salailla tätä asiaa. Ajattelen tän yhtenä prosessina jatkaa elämää ja päästä tästä asiasta yli. Helpompaa itelle jatkaa elämistä, kun ei tarvi salailla mitään.

Aerobinen treeni!

Tänään meillä oli laihis porukan kanssa aerobinen treeni Harjulla. Käveltiin reippaasti 3km lenkki, minä toki reippaana pyöräilin sinne ja takas 😉 Yhteensä matkoihin meni vähän yli 8km. On taas nii reipas olo että! 😂

Ruokavaliot ollu tiukat nyt ja tänään ekankerran huomasin, että tää homma toimii! Mulla on hyvä olla, nälkä tulee sillon ku pitääkin. Syön, koska mun elimistö tarvii energiaa! Pitkään tuntui, että se ruoka on pakkopullaa mulle. Toki nyt kun ollu masennuksenkin suhteen taas vaikeempaa, niin huomaa, että kuinka se heijastuu syömisiin. Ei meinaa ruoka maistua.

Mä oon niin onnellinen, että lähdin sillon tuohon ryhmään mukaan! Oon saanu sieltä ystäviä ja mikä parhainta, elämäntavan! Treenari on aivan mahtava ihminen ja saa musta irti paljon enemmän, kun mitä ite uskon pystyväni tehä.

Hyvä mieli!

Aamu alkoi jo mukavasti ennen klo 7. Lapset heräsivät itse, ei tarvinut käydä herättämässä. Itse nyt olen ollut jo tovin kotona sairaslomalla, Tinja ja Santtu käyvät silti päiväkodissa. Tänä aamuna mummi (anoppi) tuli hakemaan isommat ja vei heidät hoitoon. Pinjan kanssa jäimme kotia syömään aamupalaa ja touhuumaan.

Kello alkoi lähentelee 9 ja lähdimme viemään koiraa ulos. Sen jälkeen otimme suunnaksi Citymarketin, jossa oli sovittu tapaaminen äitini kanssa. Teimme ostokset ja toimme ne kotia. Lähdimme läheiseen puistoon, jossa odotti paras ystäväni Sanna lastensa kanssa. Siellä oli muitakin äitejä ja rupattelimme, kun lapset leikkivät. Puistossa oli todella lämmin! Pinja aina välillä otti kenkiään pois ja heitteli niitä, käveli sukkasilleen.. oli oikein hauskaa, kun äiti tuli aina laittaa kengät takasin 😂

Puistoilun jälkeen tulimme kotia syömään ja päiväunille. Pinja nukkui vajaan 2h ja ehdin itsekkin hetken torkahtaa. Usein uniajalla valmistelen illaksi päivällisen ja niin tein nytkin. Koitan itse myös levätä hetken, kun Pinja nukkuu.

Välipalaksi itse syön usein rahkaa, siitä saa paljon proteiinia ja olen löytänyt rahkat, jotka maistuu mulle. Oon ollu pitkään ns ”rahkavammainen”. Mikään muu rahka ei oo maistunu, paitsi mansikkarahka kera isolla määrällä sokeria! 😂 Tän elämäntaparemontin myötä löysin Arlan Protein tuoteperheen ja ne rahkat maistuu! Ihan lemppari on maustamaton versio ja sen kanssa mansikkamehukeittoa, nam! Arlalta on nyt tullu yks uus maku lisää rahkoihin ja se on myös hyvää, muut makurahkat ei niinkään uppoa.

Jos ilma vielä vaan sallii, niin lähden myöhemmin pitkälle kävelylenkille tai pyörälenkille! 🙂 Laihisryhmän kanssa on 2x viikossa yhteiset treenit ja sen lisäksi pitää omatoimisesti käydä 2x. Noh nähtäväksi jää mihin päädyn tän illan aikana! Päivittelen tänne mihin tulokseen päädyin! 😊

Kuvia päivästä:
2015-06-10 15.21.56

2015-06-10 15.22.14

 

IMG_20150610_150212

Iltalisäys! Kävin Leevin kanssa 4km lenkin kävelemässä, tuli aivan mahtava olo! Aurinko alkoi paistamaan taas uudestaan 🌞

PhotoGrid_1433953966084

Kuka olen?

Oon 25v 3-lapsen äiti. Lapset: Tinja 6v, Santtu 4v ja Pinja vajaa 2v. Mun aika on aina menny lasten kanssa ja oon asettanu lapset itteni edelle. Viime syksynä päätin, et nyt on mun vuoro! Lähdin mukaan painonpudotusohjelmaan ja sillä sain mukavan alkusysäyksen projektille. Sen avulla sain 20viikossa 10kg pois.

Toki kaiken tän keskellä sairastan vakavaa masennusta. Se syö voimia, mutta liikunta antaa mulle paljon voimaa jaksamaan. Jokainen päivä on erilainen. Tänään voi olla asiat hyvin ja huomenna silmänräpäyksessä kaikki taas romahtaa.

Helmikuussa 2015 näin mainoksen TEAM CHALLENGE 2015 ryhmästä, jossa kanssa tavoitteena oli painonpudotus. Olin jo saanu hyvän alun ja ajattelin, et tän avulla pääsen paremmin tavoitteeseen. Otin yhteyttä treenariin ja niin pääsin sit mukaan ryhmään. 12 viikkoa rankkaa treeniä! Tuloksia tuli, painossa ei paljookaan, johtuen mielialalääkkeestäni.. mutta ne sentit!!

Treenari jatkoi uudella ryhmällä toimintaa ja oon siinä vielä mukana 🙂 Paljon on vielä työtä, jotta unelma vartalo olis saavutettu. Mutta tärkeintä mulle on päästä tavoitteeseen turvallisesti!

2015-06-09 22.49.55