Kohti unelmia

Vuosi menny, että en ole tänne päivitellyt mitään. Nyt pakko skarppaa ja päivitellä, koska mulla pitäs alkaa Lohjan sairaalan järkkäämä Laihdutusryhmä. Keväällä alkoi jo ekan kerran, mutta kiitos KORONAN se keskeytyi. Sain toki sillon jo yli 10kg pois painosta, mutta tilanne on vähä kuroutunu kiinni taas.. ei onneks niin pahasti 🙈

Samalla mulla alkais taas REENIÄ JA RAHKAA ryhmä Mirvan kanssa! Kyselin heti, että sopiiko ryhmä mulle, kun tulee aika tiukka ruokavalio. Energiatasot tippuu alas. Mirva oli sitä mieltä, että noi molemmat tukis toisiaan 👌 Oon odottavin mielin.

Tää kesä ollut melkoinen. Oon nyt ollut 6,5vk kotona. Ennen lomaa kipeenä ja loman jälkeen kipeenä. Sit taas oli lomaa, Pinja aloitti koulun.. 😭

Ennen koulujen alkua J:n isä kuoli, 85 vuoden iässä. Lapset otti asian ihan hyvin. Lapsille ekat hautajaiset tulossa.

Mun ja J:n suhde on ollut koetuksella myös tässä kevään aikana. J teki hölmön erehdyksen ja se söi mun luottamusta siihen. Käytiin kerran terapiassa yhdessä ja sit sekin meni tauolle. Nyt tulevana maanantaina 24.8 meillä olis uudestaan meno sinne.

Tosi vaikee selittää mun tuntemuksia Jtä kohtaan, rakastan sitä kyllä, mutta jokin hiertää ja oon todella epävarma, varsinki sillon jos J lähtee jonnekki kotoota. Haluun saada tän jutun toimimaan ja välit kuntoon. On vaan tunne, että mä en riitä.

Aion nyt ottaa esille asian, joka on mulle tosi henkilökohtainen ja oon kätkeny sisälleni sen tuskan.

Kaikki alkoi yläasteella, se oli yksi ihan normaali enkun tunti ja ope piti meille sanakokeen. S istui mun edessä ja huomasin kuinka hän kaivoi kirjan repusta ja katsoi kaikki oikeat vastaukset sieltä. Kokeen päätyttyä kerroin opettajalle, että mitä S teki, hän sai automaattisesti hylätyn kokeesta ja mitä mä sain.. 3 vuotta kestäneen helvetin.

S suuttui ja alkoi levittää musta juoruja, sai kaikki kaverinsa mukaan tähän. Alkoi mun haukkuminen ja uhkailu. En tuntenu oloa enää turvalliseksi koulussa.

En muista miten meiän ope asian sai tietää, mut hän vähätteli ja yritti saada meidät sopimaan riitamme. Ihanku mä olisin ollut kans syyllinen ja mikä riita?! S sanallisesti teki mun elämästä helvettiä ja romutti mun itsetunnon täysin. Se kun kuulet joka päivä olevas paska, ruma ja täysin hyödytön saa sut ajattelee, että se pitää paikkaansa.

Kukaan opettaja tai ees koulukuraattori ei ottanu asiaa vakavasti, ne ei saanu sitä ihmistä lopettamaan. Muistan kuinka tunneilla mun niskaan ja hiuksiin heiteltiin kuminpalasia, mulle naurettiin käytävillä. Ysin päättäreissä tökittiin selkään. Mä olin aivan romuna.

Monesti kouluun meno oli mulle tuskaa, purin hammasta ja itkin kun kiipesin koulun portaita ylös. Mä olin niin yksin, silloisista kavereista ei ketään puolustanu mua tai puuttunu siihen. Usko aikuisiin meni täysin myös. Henkinen kipu oli sietämätöntä, joten aloin hakee fyysistä kipua myös. Sain siitä mielihyvää, että pystyin fyysisesti satuttaa itteeni ja hallitsemaan sitä kipua.

Monesti miettinyt, että miksi minä?

Vuosi vaihtui ja meidän perheessä tapahtui paljon asioita. Löysin meille uuden isomman kodin! Ja ihan läheltä vanhaa asuntoa. Oli huikeeta saada tieto, et me saadaan se asunto. Vihdoin lapset saa tilaa enemmän ja varmasti auttaa Santun raivarien kanssa.

Muutto tapahtui tammikuun -19 lopulla ja se sujui hyvin. Varasin Lohjan työttömät apuun ja he kuskasivat kaikki huonekalut ja pahvilaatikot uuteen kotiin. Mummi sekä äidin kaveri oli auttamassa vanhan kodin siivouksessa, itse olin uudella asunnolla katsomassa tavarat oikeisiin huoneisiin ja vähän purin muuttolaatikoita.

Alkuun Santun kanssa käytiin taistoa siitä, että hän jakaa huoneen Pinjan kanssa ja Tinjalle tulee oma huone. Tässä asiassa olin ehdoton ja kerroin, et asia vaan tulee olemaan näin, minä en makuuhuonetta luovuta, koska tarviin oman tilan myös ja oman rauhoittumispaikan. Lopulta asia saatiin käsiteltyä ja Santtukin hyväksyi sen. Ja hyvin on menny pikkusiskon kanssa oleminen 😊 Eihän nuo pal muuta, kun nuku keskenään siellä.

Nyt ollaan maaliskuussa ja KAIKKI muuttolaatikot on purettu, koti vihdoin valmis. Itsekki pääsin tammikuussa takas töihin ja teen kiertävän hommia vaihteeksi 😊 Toki paljon sairastumisia itel ollu nyt ja lapsil, ni kotona olemista sen takia.

Santun raivarit on vähentyny paljon. Kitarisat ja nielurisatkin leikattiin helmikuussa. Yöt ollu tasaisempia, kun poika saa nukuttua.

Nyt lähinnä suurimmat tappelut tulee pleikkarilla pelaamisesta, mitä hän voisi tehdä monta tuntia päivässä. On ollu pakko rajaa tätä max 2h/pv. Santtu kun jättäis jalkapallotreenitki väliin, että vois pelaa Mineä kaverien kanssa. 🤦‍♀️ Alkaa poikakin sopeutuu rajoitukseen ja usein kerkii itse sammuttaa pelin, ennenkuin asiasta sanon. Ja viihtyy myös ulkona, kun kavereita pojalla onneks on!

Pinja sai heti myös kaverin uudesta talosta, vuotta vanhempi tyttö, joka oli päiväkodissa jo yksi parhaimpia kavereita, mut sit tyttö meni eskariin ja se sit jäi.. Mutta nyt tytöt leikkii päivittäin ja kuin helppoa tää on, 2krs alempana ja kerrosten väliä neidit suhaa tai sit menevät pihalle, jonne nään heti keittiön ikkunasta.

Nyt mä nautin tästä rauhasta mikä meillä kotona on. Toki perhetyöstä ehdotettiin toimintaterapiaa Santulle ja olin samaa mieltä. Perhetyöntekijän lausunto pojasta meni koululääkärille, joka sit lähetteen terapiaan kirjoittaa. Haluun ajoissa puuttua ongelmiin, jotta ei koulussa sit tulis mitään, vielä kun siellä ei oo mitää hälyyttävää ollut. Eli yhteydenottoa toimintaterapiasta ootellessa.

Tähä alle laitan muutaman kuvan kodista 😊

Hyvin alkoi salilla käyminen, tai sit ei. Muutama viikko sitten perjantaina olin salilla jalkaprässissä just, sit iski kauhea rintakipu. Lähdin ajamaan kotia ja tunsin, kuinka kipu yltyy ja säteilee vasempaan käteen tehden kädestä tunnottoman. Kotona J sanoi heti, että vie mut sairaalalle. Siellä ottivat samantien mut lepäämään ja pistivät EKG piuhat kiinni, labrakokeita otettii paljon. Kaikki oli onneksi ok, mulla rintalihas revähti jotenkin ja aiheutti kivut. Nyt pitäny 2vk taukoa salilta, jotta saa tuo rinta lepoa.

Edellisviikko oli taas Santun kanssa todella rankka. Tais olla 1 hyvä päivä/ilta vain koko viikkona. Sen raivarit on tullu todella rajuiksi. Tavarat lentelee, potkii aikuisia, lyö. Huutaa ”vitun homo” jne.. sanavarasto on yllättävän laaja. 😏

Torstaina näin mun työkavereita pitkästä aikaa, sain kutsun osallistua viimeiseen työyhteisöiltaan. Se pidettiin Tytyrin elämyskaivoksessa, aivan huikea paikka! Kannattaa käydä, jos mahdollista.

Täältä pääset tutustumaan Elämyskaivokseen

Uusi viikko alkaa taas huomenna ja katsotaan mitä se tuo tullessaan. Keskiviikkona perheohjaaja ainakin tulee taas käymään. Saa hänelle kertoa, että Santun raivarit jatkuu ja pahenee vain. On itsellä todella voimaton olo, kun ei tiedä miten voisi auttaa poikaa, jotta noita ei tulisi.

Joulukuu vaihtui ja kotona olen jo vähän joulua laittanut. Ostin pienen kuusen, joka on senkin päällä. Verhot vaihdoin jouluisempaan väriin. Muuta en yleensä tee.

Maanantaina kävin salilla, hyvä minä. Oli hyvä päätös laittaa Tanjalle viestiä. Otin nyt 5 saliohjauskerran paketin, jotta sali pysyy mukana ja saan innostuksen käydä. 1 kerran kävin vetää omatoimisen treenin täl viikol sit kanssa.

Oon löytäny itelle uuden voimabiisin, Uniikki feat. Jannika B – Valitsen Elämän

Toi biisi kolahtaa kertsin kohdalta mulle täysin.

”Mulla on kaksi vaihtoehtoa; taistella tai hajota., kohota tai vajota. Yksinään neljän seinän sisällä, maailmaa voin pelätä, mut valitsen elämän” 

Tällä viikolla ollut paljon kaikkea. Santun kanssa oltiin jo sairaalassa, maanantaina tuli soitto, jotta sinne päästäis tiistaina. Lääkäri tutki ja kertoi, et sekä nielu-, että kitarisat ovat suuret. Leikkausjonoon päästiin nyt, 4kk jonotusajalla.

EKG otettiin Santulta myös, heikon sydämen sivuäänen takia. Labraan lähtö oli yks iso työ, poika veti jo hirveet kilarit kotona. Päästiin onneks sinne ajallaan. Siel odotusaulassa oli vanhempi mieshenkilö, hän alkoi yhtäkkii juttelee Santulle ja se kaikki kiukku ja suuttumas hälveni siinä. Onneksi tämä mies oli siellä! Hän niin pelasti sen tilanteen! Juttelivat jalkapallosta ja koulusta. Kiitos tälle miehelle!

Omasta olosta vaikea sanoa pal mitään, on hetkiä ku vaan vois itkeä. Mä en edelleenkää nuku kunnolla, 4-5h yössä. Ei auta melatoniini. Uuden lääkkeen takia, yks unilääke ei sovi nyt, jonka sain juuri ennen tätä uutta lääkettä. Maanantaina aika lääkärille ja siellä sanottava tästä nukkumattomuudesta. En päivisinkään sit saa oikeen levättyä, kun ei vaa uni tule.

Nyt yritän tän vlopun aikana ainaki kerran käyä salilla ja vältellä herkkuja. Tosin Lohilon jädee söin vähän tossa jo.. 🤭 Se onneks on iha sallittua herkkua.. 🙄

Nyt lähti Santulla lähete korva-, nenä-, kurkku lääkärille. Ne nielurisat oli isot. Ja tää lääkäri oikeesti kuunteli meitä vanhempia. Sydämestä kuului hento sivuääni, joten ekg pitää ottaa ja ens viikol neuvolaan mennää neliraaja mittauksiin (verenpaineet).

Helpottavaa, että ees jotain tapahtuu. Kun ei vaan jaksa tuon pojan raivonpurkauksia, tänäänkin aikamoista ollu tämä ilta ja 2x kiinnipidossa pidin poikaa.

Itse pääsin jo käymään Akuuttipsykiatrian polilla, lääkärin luona. Lääkitykseen tuli sen verran muutosta, että uusi lääke lisää (Aripiprazol Krka) ja iltaan Melatoniinia.

Sivuvaikutuksia on jo tullut, oon tosi väsyny kokoajan, sekä päätä särkee kovin. Huomenna on eka terapia omahoitajan kanssa ja pitää hänel sanoa näistä. Päänsärky on ilkein, koska muutenki mulla taipumus migreeniin.

En tiedä mistä löytäisin sen innostuksen ja moodin salilla käymiseen. Maanantaina meen PT:n kanssa salille, oli pakko laittaa Tanjalle taas viestiä. Jos saisin sen innostuksen taas takaisin. Tosin nyt väsymys vie kaiken energian ja en vaan jaksa tehä mitään. 😪

Perheohjaaja kävi meillä Perjantaina, kerroin kuulumisia ja miten itse koen nyt tän kaiken.. Kuunteli mua siinä ja sit sanoi, että Olisiko mun aika hakea sairaslomaa ja ajatella nyt omaa jaksamista.

Eilen maanantaina sitten soitin töihin, että en tule. Soitin työterveyteen ja sain hoitajalta tämän viikon sairaslomaa, huomenna keskiviikkona menen lääkärin luokse.

Nyt mä oon keskittyny täysin itteeni, oon käyny lenkillä ja keskittyny liikuntaan. Oon viimesen kuukauden jossain sumussa ollu ja en oo jaksanu tehdä yhtään mitään. Töitten jälkeen on vaa tehny mieli nukkua. Ja toki olen ruokaan hukuttanu sitä pahaa oloa.

Ehkä pieni breikki tekee nyt hyvää.

Tovi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Liikunnanohjaajan tutkinto suoritettu ja läpi päästy, hyvä minä! 👏

Elokuussa alkoi Santulla koulu, poikaa jännitti ja kyllä muakin. Huoli on vieläkin itellä, et miten poika pärjää kotona aamuisin.. Onneksi Tinja on ma-to aamuisin paikalla ja syövät yhdessä aamupalan. Pyrin soittamaan aina, kun kouluun pitää lähteä. Santun koulupäivät ovat joko 12 tai 13 saakka, tämä tuo haasteita. Usein onneksi saanut mennä kaverinsa luokse ja siellä on aikuinen paikalla.

Itse jatkan vielä 30h/vk tyylillä, perjantait on mun vapaapäivät. Aion tehdä tätä niin kauan, kun vain mahdollista. Työvuoroja mulla on 6.30-17 välillä, haastetta tuo nuo klo 17 illat, jos J on itse iltavuorossa, niin Pinja joutuu olemaan päiväkodissa 17.30 saakka. Ja näinä päivinä Santtu ja Tinja on todella kauan keskenään. Silti en koe iltapäiväkerhoa tarpeelliseksi.

Perheohjaaja ei ole kesäkuun jälkeen käynyt meillä, nyt on ensi viikolle sovittu tapaaminen. Santulla on vaikeuksia koulussa ilmennyt ja onneksi pääsi äidinkielen tunnit pienryhmään. Selkeästi tarvitsee apua ja enempi tukea siinä.

Syksylle ei ole tiedossa mitään suuria juttuja, tuossa koulun aloituksessa on tarpeeksi suurta ollut. Itse enempi stressaan Santun pärjäämistä ja välillä se purkaantuu ulos kunnolla.. Ei tarvi mitään isoa juttua olla, kun itku vaan tulee. Toki Santun raivonpuuskat tekevät mulle saman.. Turhauttaa, että en osaa kunnolla auttaa poikaa käsittelemään tunteitansa. Ehkä perhetyön kautta saisi lisää vinkkejä tähän.

Yksi uusi asia, tai no uusi ja uusi.. Edellisen masennuskauden alussa oli ahdistusta ja pieniä paniikkikohtauksen tapaisia kohtauksia.. Mutta nyt niitä kohtauksia on välillä tullut. Stressaava tilanne, kaiken huomion keskipisteenä olo aiheuttaa sen. Pulssi alkaa kiihtymään, hengitys käy raskaaksi ja ei vaan meinaa pystyä toimimaan.

Tällainen tilanne tuli viikolla eteen alkusammutuskoulutuksessa. Sain suoritettua sammuttimella tulen sammutuksen, mutta sammutuspeitteellä meneminen tulen lähelle oli liikaa. Kouluttaja ei laittanut tulta pataan, vaan sit ilman tulta laitoin peitteen siihen päälle. Sen jälkeen oli itsellä kova työ pitää itteni kasassa, koska tunsin kuinka paniikki alkaa hiipimään ja meinaa ottaa vallan. Toki menen lääkäriin näistä, jos alkaa enempi tulemaan. Muuten onneksi omat olot on ok.

13.10 lähden laivalle Jutan kanssa, Jutan synttäriristeily. Vähän ehkä odotan tätä, pieni breikki kotoolta 😊

Nyt ryhdistäydyn ja päivittelen useammin tätä, ihan vaan omaksi ilokseni 😁

Kaikkea uutta ja jännää on luvassa. Ihan yllättäen sain maanantaina kuulla, että olisi mahdollisuus oppisopimuksella opiskella Lasten ja nuorten liikunnanohjaajaksi. Kysyin heti mun esimieheltä, että olisiko se ok, jos siihen koulutukseen ilmoittaudun. Hän oli heti, että joo tottakai meet! 😍 Ilmoittauduin siihen sitten ja aloitus on jo 27.2! Koulutuksia on joko klo 15-19 tai 8-16. Valmistuminen on kesäkuussa.

Mun omat olot on ollu ihan ok nyt. Joskus huomaan, et kaipais taas breikkiä kaikesta ja tuntuu vaan, että voimat ei taho jaksaa. Vääntämiset Santun kanssa on vähentyny, poika on saanu eskarista uuden ystävän ja usein päässyt leikkii hänen kotiin tai poika tullut meille.

Poden huonoa omaatuntoa siitä, kun välillä ajattelen, että mä en vaan jaksa enää ja haluisin jättää tän kaiken taakseni. Tuntuu, että mun sisällä on tyhjä aukko..

Oon joitakin uusia biisejä löytänyt ja niissä sanat kolahtaa syvälle..

”Se tekee kipeää, kun elefantin painon   alle jää. Eikä kukaan muu sitä nää. Ja jonain päivänä se elefantti siivet saa selkäänsä. Lentää kauas pois omiensa luo”

Ellinoora – Elefantin paino

●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●●

”Juuri kun on kaikki kaunista, joku vetää maton mun alta. Elämäs kaks vaihtoehtoa, taistelen tai kaadun taistellessa”

Mikko Harju – Taivas ei oo rajana

 

Vuosi taas vaihtui. Joulun olimme mun vanhempien luona, joulupukki tuli käymään ja lapset sai paljon lahjoja. Itse emme ostaneet lapsille, kun vain yhdet paketit.

Sain viettää kotona lasten kanssa koko joulun ja sitten vielä tammikuun ekan viikon. Joulun välipäivinä perheohjaaja tuli taas kyläilemään ja nyt oli Santtukin paikalla. Hän pelasi Santun kanssa pöytälätkää, jonka poika sai lahjaksi.

Santun kanssa on hyvin vaihtelevasti mennyt nyt. Raivonpuuskia tulee, mutta ei ehkä niin usein. Se raivo on jotain käsittämätöntä pienessä ihmisessä.

Itsestäni oon huomannu ja käsittäny sen, että tapa jolla nyt suhtaudun noissa tilanteissa tulee siitä, miten suojelin itseäni yläasteella kiusatuksi joutuneena. Mä vaan sulkeudun omaan kuoreeni ja vetäydyn. Onhan mun sisällä paljon vielä tuskaa jota ei ole käyty läpi, mutta on vain liian rankkaa purkaa niitä, tarviin aikaa siihen että uskallan käsitellä asioita.

Loppiaisena Santulla oli jalkapalloturnaus Tuusulassa, pojilla meni oikein hyvin siellä. Seuraavana päivänä oli miniturnaus täällä Lohjalla js ei nekään pelit nyt huonosti menny! Oli kyllä hieman väsynyt poika rankoista peleistä!

Sunnuntaina 7pv lähdimme myös käymään Vihdissä Tuubimäessä. Se kokemus oli kaikkea muuta kun kiva.

Mäkeen meno oli jo vilkkaan hiihtoladun yli, hiihtäjiä tuli kahdesta suunnasta ja toisesta vielä laskivat suoraan mäkeä alas. Pinja meinasi jäädä jo siinä hiihtäjän alle, mutta kerkisin nappaa haalarista kiinni.

Itse mäki oli sitten toinen asia.. Mäkeä laskettiin renkailla ja alle 6v vain aikuisen kanssa. Mäkihän oli aivan jäässä ja reunat liian matalat sekä todella jäiset. Mäessä oli 2 eri rataa; suora sekä kumpare. Tinja laski kumparemäkeä ja meni alhaalla reunan yli suoraan turvaverkon alta hiihtoladulle, ONNEKSI ei tullut hiihtäjää!

Pinjan kanssa laskin samalla renkaalla ja viimeiseksi laskuksi jäi, kun rengas meni kovaa vauhtia kohti reunaa, töppäs jäiseen kohtaan ja lennettiin renkaan päältä pois. Suojasin Pinjaa, jotta ei lennä yli laidan, ite tömähin kovin maahan suoraan oikean puolen lonkan sekä käden päälle. Mustelmilla selvisin onneksi. Pinjalle ei sattunut mitään.

Kotiin tultuamme laitoin kyllä palautetta menemään ja sainkin seuraavana päivänä asiallisen vastauksen. Palaute oli aiheellinen ja mäki oli tosiaankin ollut liian jäinen. Henkilökunta ei ollut reagoinut mäenkuntoon ajoissa.. Joo ei ollu ei.. me mentiin sinne n.klo 15 ja mäki meni kiinni klo 16.

Hyvitystä saadaan seuraavalla kerralla, kun sinne avautuu isompi talvipuisto.. Ehkä sinne sit uskaltaa mennä käymään..

Jos mun oma sairastelu ei ollut jo tarpeeksi, niin siihen perään lasten kuumeilu vielä. 😥

Nyt oltu tovi ”terveenä”, mutta mä olen henkisesti aivan loppu ja romuna. Santun kanssa on todella vaikeaa. Sen käytös on jotain niin kamalaa, että mulla ei ole enää keinoja sen kanssa.

Se on alkanut taas pidättää kakkaa (tätä oli, kun vaipat jäi 3v iässä ja pitkään kesti, et saatii maha normaaliksi)

Mutta nyt.. en ees muista, koska oli viimeksi käynyt kakalla. Sunnuntaina kauheiden tappeluiden jälkeen suostui itkujen kera pungertaa kakan ulos. Monet monet kalsarit menny usein pyykkiin, koska on tuhriintuneet. Todella paha kakan haju jopa tulee pojasta.

Käytös on levotonta ja alkaa kaivamaan takapuolta, merkit on selkeesti näkyvillä kun pitäisi mennä wc. Ei vaan suostu tekee siel mitään.

Tänään taas pojan vierellä haistoi pahan hajun ja jos ite jo haistan sen selkeesti, miten sit toiset lapset?? Saatiin suostuteltua tekee kakat.. Kyl siin hommaa on.

Olin yhteydessä n.1kk sit palveluohjaajaan meidän tilanteesta Santun kanssa ja hän ohjasi perheneuvolaan. Tänään soitto tuli ja torstaina sieltä tulee ohjaaja kotiin käymään ja juttelemaan mun kanssa.

Ite tosiaan aivan loppu tän kaiken takia ja yöunet alkaa olla olemattomia. Ainaki nyt loppuviikon lepäilen kotona ja perjantaina meen työterveyteen käymään. Olis varmaan hyvä päästä psykologin luokse taas juttelee..

Tää syksy on ollut kummallinen. Kaikki alkoi syyslomalla. Pinjalle tuli vatsatauti ja se kesti 4päivää. Öisin oksensi ja aamupäivät ripuloi. Loman jälkeen olinkin sitten maanantain vielä Pinjan kanssa kotona, jotta sai sen 2 oireetonta päivää. Tiistaina sitten olimme lähdössä kotoolta, aamuvuoro mulla. Päästiin ovesta ulos rappukäytävään ja Santtu oksensi. No ei auttanu muu, kuin soittaa töihin vaan taas. Koko viikko vierähti sit kotona.

Vihdoin pääsin töihin. Keskiviikkona meillä oli taas työyhteisökoulutus -ilta. Siellä jo huomasin, että nyt alkaa keuhkot olee tukossa ja yskittää hurjasti. Torstaina töissä mun ääni oli ihan jossain kadoksissa ja yskin jo kovin.

Lauantaina käväsin päiväreissun Tallinnassa, olin todella väsynyt ja kipeä. Kävely oli raskasta ja otti kovin henkeen. Takastulomatkalla meillä oli hytti onneksi ja siellä mä sit makasin vaan. Mulla oli todella huono olo.

Illalla kun nukkumaan olin menossa tärisin kylmästä, olin aivan jäässä. Mittasin lämmön 37,2. No mulle se jo on kuume. Yöllä yskin ja heräilin kylmään, kuume kävi 37,8.

Sunnuntaina päätin, et nyt on mentävä lääkäriin. Menin ja lekuri tuumas, et otetaa keuhkokuvat vielä varuiksi. Kun pääsin uudestaan lääkärin luokse hän sanoi, että kuvista selkeästi näkyy keuhkokuume. Crp oli vasta 32, aluillaan tauti mulla. Olo on ihan kamala. Ab kuuri alkoi heti. Huomenna tiistaina menen lääkäriin taas ja siellä katsotaan crp.

Mä yskin ihan älyttömästi ja oon tosi väsynyt kokoajan. Voisin nukkua vaan. Ruokaa ei tee yhtään mieli.

Tämän viikon sain alkuun nyt saikkua, mut saas nähä.. Tää tauti on kuulemma aika pitkäkestoinen 🤔

Oli aika mennä katsastaa mun pieni Ford KA, no eihä se menny katsastuksesta läpi! 😂 Vikaa oli paljon! Korjaukset olis ollut tosi kalliit ja ei niitä kannattanu alkaa tekee. Oli pakko alkaa kattelee uutta autoa itselle. Hirmusen kallista en toki voinu alkaa ostelee, mut ei kyl mitää iha halpistakaan enää.

Selailin kauan www.nettiauto.com sivustoa ja sit sieltä löytyi se oma auto! Auto oli täällä Lohjalla yhdessä liikkeessä, olimme sopivasti lähdössä liikkeen lähelle jalkapalloharkkoihin, niin kävimme katsomassa autoa. Viikon verran ajatus siitä autosta mulla muhi ja päätin, että perjantaina vapaapäivänä mä meen koeajaa sen. Kävin ja sit vaa se tunne tuli, tää on mun auto! 😍

KA lähti vaihdossa ja sain siitä yllättävän hyvin, vaikka liikkeessä tiesivät viat. Nyt sitten olen Opel Merivan omistaja! Pari pientä hommaa korjataan, muutama lukko vähä prakaa.

Meillä töissä alkoi työyhteisökoulutus. Koulutuksen pitäisi ainakin lähentää meitä työyhteisönä. Ensimmäinen päivä oli aika rankka. Meidän piti ennakkotehtävänä tehdä elämänjana, meille arvottiin parit ja parin kanssa sitten kävimme 30min kävelyllä ja kerroimme itsestämme, pari sitten kertoi muille sen toisen tarinan. Mulle valikoitui pariksi mun tiimistä yksi henkilö, oli helpottavaa!

Aavistelin, että kun käydään janaa läpi, se tulee olemaan mulle rankkaa. No siis voi sanoa, että se kävelylenkki oli terapiakävely. Niin kauan meni hyvi, kunnes kerroin masennuksestani, mä romahdin ihan täysin siinä. Helpottavaa oli kertoa, mutta ihan hemmetin rankkaa. No toinen rankka osuus oli vielä edessä.. se, kun kerrotaan muille. Mutta jälkeenpäin ajateltuna, on todella hyvä, kun työpaikallani kaikki tietävät asian, ei mun tarvi salata sitä.

Mutta samalla huomasin siellä, että kuinka mahtavaa porukkaa meidän koko henkilökunta on! Kiertävänä kun menin jo tuonne taloon ekan kerran töihin, mut otettiin hyvin vastaan ja ilmapiiri oli lämmin. Ihan sama tunne on ollut nyt kokoajan!

Koulutuksessa mietimme

MILLAINEN ON KYLLIN HYVÄ KASVATTAJA?

Teimme ryhmätyönä sen ja tässä on KYLLI!

Eilen olin kyllä loppupäivän todella väsynyt, samanlainen olo oli, mitä sillon aina akuuttipsykiatrian polin käyntien jälkeen. Illalla kyllä otin yhden oluen, olin sen ansainnut.

Töitä olis vielä 4 päivää ennen syyslomaa. Olen lasten kanssa kotona, toivottavasti ilmat ovat ok ja pystytään olla paljon ulkona. Ilmat ovat ainakin nyt olleet todella syksyiset, vettä sataa kokoajan!